Usein tapana, että me puutarhurit löydämme itsellemme varjoisan kulman pihallamme, jossa mikään ei kasva. Kaipaamme on yksi kasvi, joka vie siihen paikkaan ja peittää sen, jotta meidän ei tarvitse ajatella sitä uudelleen. Jos tuo kasvi sattuu olemaan houkutteleva ja pitämään myös rikkaruohot poissa, niin paljon parempi. Monien vuosien ajan pohjimmiltaan amerikkalainen varjostettu maaperä oli muratti (Hedera helix ja cvs.). Se oli yksi ainoista taimitarhojen ongelmattomista kasveista, jotka saivat työn aikaan. Nyt meillä on kuitenkin käytettävissä laajempi valikoima kasveja, jotka voivat peittää suuret maa-alueet ilman paljon aurinkoa. Luultavasti et edes harkitse murattiä, jos tarkistat ensin nämä kymmenen erinomaista kasveja varjoisalle paikalle.
Makea puunruskea lisää tuoksua varjoon
Vaikka se voi näyttää herkältä, makea puunrunko (Galium odoratum, USDA: n kestävyysalueet 5–8) on itse asiassa voimakas levitin. Tämä Euraasian laji tekee tiheän, 15 tuuman korkean maanpeitteen, jossa on lukuisia tuoksuvia, valkoisia, tähtimäisiä kukkia, jotka ilmestyvät alkukesästä. Lehtipuut, smaragdinvihreät lehdet ovat myös tähtimäisiä ja pysyvät siistinä syksyyn saakka.
Etelässä vallitseva lämpö on haitallista makealle puuhöylälle, mutta se voi kestää sen, jos varjoa ja jatkuvaa kosteutta tarjotaan. Pohjoisessa se menee paljon paremmin, ja se voi peittää alueet täysin varjossa puiden alla. Mutta pidä sitä silmällä: Runsaalla kosteudella ja hedelmällisellä, happamalla maaperällä se voi vallita viljelykasveissa. Hyvän kukinnan varmistamiseksi pidä maaperä jatkuvasti kosteana pH-arvolla 5,5 – 7.
Villi inkivääri kestää kuivuutta
Shuttleworthin villi inkivääri (Asarum shuttleworthii, vyöhykkeet 6–9) on mestari, jota ei tarvitse hoitaa. Kauniisti kirjavat, ikivihreät lehdet seisovat olkapäähän, luoden tiiviisti peitetyn kannen. Se on matalakasvuinen ja leviää hiipivillä juurakoilla muodostamalla 4 tuuman korkeita lehtiä, jotka piilottavat keväällä merkityksettömät ”pienet ruskeat kannut”. 2-tuumaisilla lehdillä on rikas, harmahtavan vihreä väri. silmiinpistävät, hopeisen harmaat merkinnät.
Virginiasta, Carolinasta, Pohjois-Georgiasta ja Alabamasta kotoisin oleva Shuttle-arvoinen villi inkivääri vaatii happaman, hyvin valutetun maaperän. Sillä on syvät juuret, jotka auttavat sitä selviytymään kuivuudesta, mutta kasvi ei kykene käsittelemään jatkuvasti kuivia olosuhteita. Vaikka se voi olla kallista, se on yleensä huoltovapaa ja helposti levitettävissä jakamalla.
Bunchberry ei luota ulkonäköön vain lehtineen
Bunchberry (Cornus canadensis, vyöhykkeet 2–7), vähän kasvava koiranpennun jäsen, tekee erinomaisesta smaragdista maaperää. hyvän tilan maaperä, bunchberrystä tulee upea, voimakkaasti leviävä, 6-8 tuuman korkea maaperä silmiinpistävistä pyörteisistä lehdistä. Suuret, valkoiset kukat (oikeastaan kantta) ilmestyy alkukesästä, jota seuraa kirkkaan punaisia marjoja.
Bunchberry viihtyy viileässä kesäilmastossa. Se ei pidä kuumasta etelästä, ja huomasin nopeasti, että se ei kasva Atlantan puutarhassani. Ja koska karhunvatukka nauttii murenevasta, happamasta metsämaaperästä, se ei kasva savimaassa tai edes lievästi emäksisessä maaperässä.
Kääpiö Salomon sinetti kannattaa esitellä
Kääpiö Salomon sinetti (Polygonatum humile, vyöhykkeet 5–8) luo muhkean kannen, joka on ihana näkyville varjoisille paikoille. Se tuottaa lehtipuiden, 6-8 tuuman korkeiden varsien metsän, joka on pukeutunut pehmeisiin vihreisiin lehtiin. Keväällä pienet, kellonmuotoiset kukat ilmestyvät lehtien kainaloihin klustereina, joita seuraavat pienet sinertävän mustat pallomaiset hedelmät.
Se kasvaa aluksi löyhästi ja sen alla näkyy maa. Mutta kun se kypsyy (ja istutetaan hedelmällisiin, happamiin metsämaaperiin), sen juurakot leviävät nopeasti ja leveästi tarjoamalla nopean peiton. Se toimii hyvin huomattavassa varjossa ja sietää puiden juurikilpailua. Se muuttuu röyhkeäksi ja lepotilaan aikaisin, ellei sitä tule runsaalla vedellä kuumina, kuivina kesäisin.
Lilyturf voi kasvaa missä tahansa
Erinomainen, tiheä, ikivihreä maaperä, lilyturf (Liriope muscari, vyöhykkeet 6–10) tarjoaa houkuttelevia, ruohomaisia, tummanvihreitä lehtiä, jotka muodostavat laajenevan 8–10 tuuman korkean paakun. Juhannuksen kukat ovat pieniä, sinertävän violetteja ja tiukasti rypistyneitä varren kanssa, joka kohoaa lehtien yläpuolelle. Lajikkeita, joilla on kirjava lehti, valkoisia kukkia tai kiharaisia, kiertyneitä lehtiä, kannattaa etsiä.
Lilyturf on tuskin kestävä vyöhykkeellä 6a. Etelässä se leviää voimakkaasti. Se välittää vähän siitä, kuinka kuuma tai kuiva se saa, missä maaperässä se kasvaa tai kuinka paljon tai vähän aurinkoa tai varjoa se saa. Vain maassa pysähtynyt vesi vahingoittaa sitä.Aluksi se voi olla hidas viljelijä, mutta hitaasti vapautuvien lannoitteiden käyttö antaa nopeamman alun.
Tuhannen äiti ei tarvitse huomiota
Sama laatu, joka ansaitsi tuhansien äitien (Saxifraga stolonifera, vyöhykkeet 6–9), tekee siitä erinomaisen maaperän: sen upea kyky tuottaa jälkeläisiä. Pyöreiden, hopeanväristen lehtien matot lähettävät ohuita, punaisia stoloneja tarttumaan tasaisesti uuteen maahan. Tuloksena on tiukka, maanpinnan suojus, joka kirkastaa sävyä myöhään keväällä 2 jalan korkeilla pienillä, valkoisilla kukilla.
Tämä kasvi vaatii vain vähän hoitoa. Se soveltuu happamalle metsämaaperälle, mutta kasvaa yhtä hyvin raskaassa, happamassa savimaassa. Etelässä se kestää pitkiä, kuumia kesiä ja on hieno ohikulkukasvi.
Goldenstar kukkii kirkkaasti ja leviää tasaisesti
Goldenstar (Chrysogonum virginianum, vyöhykkeet 5–8) on tyylikäs, pitkäikäinen, kotoisin oleva maaperä, jossa on häikäisevän keltaisia kukkia, jotka ovat hajallaan rikkaan, vihreän lehtimaton päällä. Se leviää tiukkaan, matalasti kasvavaan maaperään, joka on 4-6 tuumaa korkea. Kevät tuo monia kirkkaita, keltaisia, päivänkakkaran kaltaisia kukkia, jotka ilmestyvät uudelleen loppukesästä.
Itäisen lehtipuumetsämme kotoisin oleva kultainen tähti tykkää hieman aamuauringosta parempien kukintojen vuoksi, mutta sopeutuu keskipitkään tai täydelliseen sävy. Se on pohjassa kestävä ja kasvaa hyvin etelässä, sietäen kuumaa ja kuivaa kesää. Paras on kostea, hieman hapan tai neutraali maaperä. Hidas, mutta tarkoituksellinen levitin, kannattaa odottaa ja soveltuu puutarhoihin, joissa sen naapureina ovat herkät perennat ja luonnonkasvit.
Luontokurmikko seisoo korkealla ja leviää nopeasti
Villinosturilla (Geranium maculatum, vyöhykkeet 4–8) on lehtiparvia korkeilla varrilla. Se tekee tuuheasta peitteestä kruunun pitkäikäisillä, houkuttelevilla purppuranpunaisilla kukilla. Se leviää sekä kylvämällä itseään laajasti että juurakoilla. Tuloksena on 18–24 tuuman korkea maanpäällinen harmahtavan vihreitä, syvästi lohkoisia, lehtipuita. Varhain keväällä ylöspäin suuntautuvat kukat ilmestyvät löysinä rypinä lehtien yläpuolella.
Kasvaa helposti happamassa, aina kosteassa metsämaassa etelässä ja hieman aurinkoa ja kevyttä pohjoisessa. hyönteiskestävä, nopeasti leviävä, houkutteleva maaperä.
Vancouveria tarjoaa hillittyä, siro ilme
Vancouveria (Vancouveria spp., vyöhykkeet 5–9) on hyvin käyttäytyvä, tyylikäs peite kostealle varjolle. Tästä länsirannikon alkuperäiskansasta on tulossa suosittu ikivihreä maaperä idässä. Siellä se ei ole yhtä runsas kuin läntisessä elinympäristössään, mutta se on kova kasvi, joka palaa jatkuvasti. Vaaleanvihreiden esitteiden massat tekevät tyylikkään kannen, jopa 16 tuumaa korkea. Pienet, valkoiset kukat koristavat lehtien alkukesästä.
Kuumassa etelässä vaaditaan runsasta kastelua ja istutusta keskipitkään tai syvään sävyyn. Kostea sävy ja syvä, hapan metsämaaperä, jolla on hyvä kallistus, muodostaa tiukan maaperän. Pohjoisessa pohjoiseen se voi ottaa kasvavaa auringonvaloa.
Keltaisella arkkienkeli on värikkäitä lehtiä ja kukkia
Keltainen arkkienkeli (Lamium galeobdolon ’Hermannin ylpeys’, vyöhykkeet 4–8) on yksi nopeimmin kasvavista maanpeitteistä. Se muodostaa tiheän, 8–12 tuuman korkean mattapintaisten lehtiä. Kasvi peittää itsensä keltaisissa kukissa alkukeväällä.
Kuumassa etelässä se tarvitsee keskipitkän tai täydellisen varjon ja taipuu yleensä jalkaiseksi, jos se kuivuu liikaa. Jos näin tapahtuu, leikkaa se kerran tai kahdesti vuodessa 4-8 tuumaa pitkäksi. Pohjoisessa pohjoisessa se sietää huomattavaa aurinkoa ja kasvaa paljon vahvemmaksi. Se voi olla liian röyhkeä alueille, joilla on herkkä perennat ja luonnonkasvi. Missä tahansa olet, maaperän pH on lähellä neutraalia.