Profiili
Ainut ovat alkuperäiskansoja, jotka asuvat pääasiassa Hokkaidon saarella Japanissa, mutta asuvat myös Japanin pääsaaren Honshun ja Sahalinin pohjoispuolella saari Venäjällä. Japanissa on yli 24000 Ainua. Vaikka virallisia väestönlaskennan lukuja ei ole, Hokkaidon hallitus teki tutkimuksia Ainun elinolosuhteista Hokkaidossa vuosina 1972, 1979, 1986, 1993, 1999, 2006 ja 2013, ja viimeisimmän tutkimuksen mukaan Ainun väkiluku on Hokkaidossa vähintään 19786 .) Vain hyvin pieni joukko Ainut hallitsee sujuvasti perinteistä kieltään, jonka Unesco tunnustaa kriittisesti uhanalaiseksi.
Ainiinien alkuperä ja heidän kielensä ovat kiistanalaisia. Vaikka erilaisia hypoteeseja on esitetty: jotkut ehdottavat Ainun liittymistä mongolilaisiin, toiset ehdottavat Ainujen olevan valkoihoisia, Ainut ovat todennäköisesti eristetty paleoaasialainen kansa, jolla ei ole suoria suhteita, ja tätä mahdollisuutta tukee osittain Ainun kieli ’kielieristeenä’, mikä tarkoittaa, että baskin tavoin se ei näytä liittyvän mihinkään muuhun elävään kieleen.
Perinteisen Ainun kulttuurin näkökohdat, jotka ovat nyt melkein kokonaan kadonneet, olivat ainutlaatuisia: murrosiässä naisille annettiin erottuvia tatuointeja, kuten suun ja ranteiden ympärillä, kun taas miehet eivät koskaan ajelleet tietyn iän jälkeen. Molemmat käyttivät tyypillisesti korvakoruja. Ainu oli perinteisesti animistia, uskoen, että kaikki asiat on varustettu hengellä tai jumalalla (kamuy). Ainut elivät läheisessä yhteydessä luontoon, elantonsa riippuen metsästyksestä, keräilystä ja kalastuksesta.
Nykyään heidän elämäntapansa ovat laajalti integroituneet japanilaiseen yhteiskuntaan, mutta monet ovat etsineet eri tavoin menetetyn kulttuurin ja perinteiden palauttamista. .
Historiallinen asiayhteys
Aineiden tapaan monien maailman alkuperäiskansojen tapaan edistyi teknologisesti edistyneemmästä yhteiskunnasta tullut kolonialismi, joka johti vastarintaan, tappioon, alistamiseen, ihmisten tuhoutumiseen. perinteiset oikeusjärjestelmät ja johtajuus sekä seuraavien vuosisatojen ajan syntyneiden alkuperämaiden ja luonnonvarojen omistamattomuus. 1300-luvulta lähtien Ainut alkoivat tuntea yhä enemmän japanilaisten painostusta, jotka käyttivät hallintaa Etelä-Hokkaidossa. Ainut vastustivat jonkin verran japanilaisten hyökkäystä heidän mailleen, yleensä kiusauksissa, mutta joskus sota-taisteluissa, kuten Kunasiri-Menasin taistelu vuonna 1789.
Japanin viranomaisten tuntemattomat sairaudet ja väärinkäyttötapa aiheuttivat väestön dramaattinen väheneminen vuosina 1822–1854. Ainu-yhteiskunnan melkein täydelliseen hajoamiseen johtaneet oikeudelliset ja poliittiset askeleet ilmaantuivat Meiji-kaudella (1868–1912): Japanin hallituksen suoraa hallintoa käytettiin Ainun ja maan yli. jossa he asuivat, mikä johti kaikkien Ainun maaoikeuksien lailliseen hävittämiseen ja massiiviseen aloitteeseen kannustaa etnisiä japanilaisia asettumaan Hokkaidoon. Nämä syrjivät hallituksen politiikat johtivat väestöräjähdykseen Hokkaidon väestön noustessa yli miljoonaan ihmiseen ja Ainiin huomattavasti enemmän kuin uudisasukkaat.
Saaren Ainun luonnetta oli tarkoitus säätää olemassaolosta. Vuonna 1869 perustettiin Kaitakushi (kehitysvirasto); saaren nimi muutettiin samaan aikaan Ezochistä (”sivistämättömien ihmisten maa”, kuten japanilaiset siirtolaiset nimittivät) japaniksi Hokkaidoksi. Meiji-ajanjakson lainsäädännössä kiellettiin myös Ainun kielen käyttö kouluissa, hallituksessa ja monilla muilla alueilla sekä kiellettiin monet Ainun kulttuurikäytännöt, mukaan lukien perinteinen metsästys ja kalastus. Nämä politiikat ja lainsäädäntö, jotka tähtäävät Ainien pakotettuun omaksumiseen, ovat yrityksiä tehdä niistä ”japanilaisia”. Ne johtivat useimpien Ainien taloudelliseen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen, joita estettiin harjoittamasta perinteistä taloudellista toimintaa. Japanin hallitus takavarikoi perinteiset maansa ja resurssinsa aiemmin, Ainuja kannustettiin ryhtymään maatalouteen ja saivat maata vuoden 1899 lain, Hokkaidon alkuperäiskansojen suojelulain, nojalla. Siihen mennessä parhaat tontit olivat kuitenkin jo luovutettu japanilaisille uudisasukkaille, ja Ainun henkilölle luovutettujen tonttien koko oli verrattain paljon pienempi.
Vaikka Japani 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla Ainien kohtelusta, toisen maailmansodan päättymisen jälkeen – Japanin omaksumalla liberaalin demokraattisen mallin vuoden 1947 perustuslailla – ilmestyi Ainun uudistamisen ensimmäiset askeleet. Pystyivät vaatimaan oikeutta tasa-arvoon ja muihin perustuslain mukaisiin oikeuksiin, he alkoivat perustaa oikeuksiaan puolustavia organisaatioita ja suojella kulttuuriaan, mukaan lukien Hokkaidon Ainu-yhdistys vuonna 1946.Siitä huolimatta käsitystä Japanista monoetnisenä yhteiskuntana on ollut vaikea hälventää, ja vasta vuonna 1991 Japanin hallitus tunnusti lopulta Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuskomitealle antamassaan raportissa, että Ainut olivat etninen vähemmistö, vaikka sielläkin ei ollut ainut tunnustusta alkuperäiskansaksi.
Ainien kannalta oikeudellinen näkökulma ei muuttunut juurikaan vuoteen 1997 asti, jolloin oikeudenkäynnissä kehotettiin ainujen kielen ja kulttuurin suojelua ja edistämistä koskevaa lainsäädäntöä, Nibutani Damin tapaus (Kayano v. Hokkaidon pakkolunastuskomitea), jossa tunnustettiin, että Ainut olivat vähemmistö (ja alkuperäiskansat) kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien kansainvälisen yleissopimuksen (ICCPR) nojalla ja joilla on 27 artiklan mukainen erottuva kulttuuri. Tämä tuomioistuimen päätös , yhdistettynä Ainun kasvavaan ääniin kansainvälisillä foorumeilla ja muutokseen julkisissa käsityksissä, oli käännekohta. Japanin valtiopäivät antoivat ensimmäisen merkittävän lain ryhtyä toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena oli aloittaa Ainun kulttuurin, kielen ja perinteen edistäminen ja suojelu, vuonna 1997 annettu Ainu-kulttuurin kannustamisesta sekä Ainun perinteen tiedon levittämisestä ja valistamisesta annettu laki (ns. Kulttuuriedistämislaki).
Vuoden 1997 Ainu-kulttuurin edistämislain täytäntöönpano kesti jonkin aikaa konkreettisten toimenpiteiden aikaansaamiseksi. Ainu-kulttuurin tutkimusta ja edistämistä varten perustettiin säätiö, joka aloitti hankkeiden toteuttamisen, vaikka käytössä olevat toimenpiteet näyttävätkin olevan rajallisia. Säätiö antaa taloudellista tukea luokille ainun kielen opettamiseen, mutta ei osana tavallista koulun opetussuunnitelmaa. Ainu-kielen oppimiseen on myös 15 minuutin radio-ohjelma ja muutamia muita erityisaloitteita, kuten vuonna 2006 alkanut Ainu-kielikeskustelu. Säätiö on myös sponsoroinut useita Ainun kulttuuritapahtumia ja tukenut useita Ainu-perinteitä ja kulttuuria koskevia tutkimushankkeita. Nämä tapahtumat ja projektit ovat kuitenkin monissa tapauksissa järjestäneet japanilaiset eikä ainu ihmiset itse, mikä on pidetty ongelmallisena.
Syyskuussa 2007 Japani oli yksi YK: n yleiskokouksen 144 jäsenestä. tukea alkuperäiskansojen oikeuksien julistusta. Japanin edustajainhuone ja neuvoston jäsen hyväksyivät yksimielisesti kesäkuussa 2008 päätöslauselman Ainien tunnustamisesta alkuperäiskansoiksi, minkä seurauksena hallitus tunnusti Ainut virallisesti alkuperäiskansana Japanissa. Jotkut Ainu piti tunnustusta vain symbolisena, ja siitä oli epäselvää hyötyä sosiaalisen ja taloudellisen syrjäytymisen ongelmien ratkaisemisesta, ja totesi, ettei maanvarkauksien, kulttuuristen tukahduttamisten ja pakotetun rinnastamisen politiikkaa ole pyydetty anteeksi. Toiset totesivat, että virallinen tunnustaminen voi johtaa lisääntyneeseen ylpeuteen Ainun yhteisössä ja suurempaan haluun säilyttää Ainun kulttuuri. Valtiopäivät ja hallitus toimivat vain viikkoja ennen G-8-huippukokousta Hokkaidossa ja saivat jotkut tarkkailijat uskomaan Japanin ryhtyneen tukemaan vaatimuksia Ainun asuttamille Kurile-saarille, jotka Venäjä on kiistänyt. >
Heinäkuussa 2008 pääministerin sihteeri pyysi perustamaan korkean tason asiantuntijaneuvoston, tulevaisuuden Ainu-politiikan neuvoa-antavan toimikunnan. Neuvoa-antavan toimikunnan heinäkuussa 2009 toimittaman loppuraportin perusteella Ainu-politiikan edistämisneuvosto perustettiin saman vuoden joulukuussa. Yksi neuvoston priorisoimista politiikoista on ollut Symbolisen tilan luominen etniselle harmonialle Shiraoi, Hokkaidossa, jonka on määrä valmistua vuonna 2020, kun Tokion olympialaiset pidetään.
Ajankohtaista
Ainu kärsii edelleen taloudellisesta ja sosiaalisesta syrjäytymisestä, mukaan lukien ennakkoluulot ja syrjintä, joihin hallitus ei ole puuttunut riittävästi. Näin on tapahtunut esimerkiksi tapauksissa, joissa Ainun henkilö on yrittänyt mennä naimisiin muun kuin Ainin kanssa koulutuksen saatavuuden ja palkkauskäytäntöjen suhteen. Ainujen kyky kalastaa perinteistä lohta lohia on edelleen huomattavasti rajoitettu erilaisilla lupavaatimuksilla, jotka rajoittavat heidät huonolaatuisiin alueisiin.
Jotkut ministeriöt ovat viime vuosina kehittäneet ohjelmia erityiskysymysten käsittelemiseksi. Ainu-yhteisön edessä. Esimerkiksi sosiaali-, terveys- ja työllisyysministeriö ylläpitää rekrytointipalvelua ja tarjoaa taloudellista tukea Ainun auttamiseksi työpaikkojen löytämisessä. Japanin viranomaiset ovat kuitenkin edelleen olleet syvästi haluttomia tunnustamaan Ainun alkuperäiskansan asemaa ja laajentamaan heille tällä perusteella suurempia oikeuksia. Tämä johtuu osittain väärästä uskomuksesta, jonka mukaan myöntävää toimintaa muistuttava kohtelu loukkaisi Japanin perustuslaissa vahvistettua tasa-arvomääräystä.
Hallituksen pyrkimykset säilyttää ja edistää Ainun kulttuuriperintöä ovat herättäneet keskustelua viime vuosina.Jotkut Ainut ovat tyytyväisiä Etnisen harmonian symbolisen tilan rakentamiseen Shiraoi, Hokkaido, jonka on määrä valmistua vuonna 2020, kun Tokion olympialaiset pidetään, ja sitä laskutetaan kansalliseksi Ainu-kulttuurin foorumiksi. Toiset ovat kuitenkin ilmaisseet huolensa tai vastalauseensa ja huomauttaneet, että hanke keskittyy näyttelyihin, historian ja kulttuurin tutkimiseen ja tutkimiseen, mutta ainiinien sosiaalisen aseman, poliittisen osallistumisen ja kulttuurin edistämisen parantamiseksi tarvitaan paljon kattavampaa ja yhtenäisempää politiikkaa.
Pienessä mutta myönteisessä vaiheessa heinäkuussa 2016 Ainu-ihmisjäännökset palautettiin Hokkaidon yliopiston kotikyläänsä. Tämä johtui vuonna 2012 aloitetusta oikeudenkäynnistä, jossa viisi Ainun kansaa Urakawasta, Hokkaidosta, vaati yliopistoa palauttamaan luut ja muut esineet ja anteeksi virallisesti. Lisäksi tammikuussa 2017 Berliinin antropologian, etnologian ja esihistoriallinen yhdistys vahvisti, että sen hallussa olevat esineet ryöstettiin haudasta 1800-luvulla, mikä oli eettisesti mahdotonta. Järjestö ilmoitti kaikkien aikojen ensimmäisen tapauksen, jossa Ainu-ihmisjätteitä palautettiin ulkomailta, ja ilmoitti aikovansa lähettää tuotteet takaisin Japaniin. Heinäkuussa 2017 se luovutti Ainu-kallon Japanin hallituksen edustajille seremoniassa Japanin suurlähetystössä Berliinissä.