Aksum kirjoitti myös Axumin, voimakkaan valtakunnan Pohjois-Etiopiassa alkukristillisen aikakauden aikana.
Huolimatta yleisestä päinvastaisesta uskomuksesta, Aksum ei ole peräisin jostakin semiitistä. Saban valtakunnat Etelä-Arabiassa, mutta kehittyivät sen sijaan paikallisena voimana. Apogeessa (3. – 6. Vuosisadalla) Aksumista tuli Koillis-Afrikan suurin markkina-alue; sen kauppiaat käivät kauppaa Aleksandriaan ja Niilin yli. Aksum jatkoi dominointia Punaisenmeren rannikolla 9. vuosisadan loppuun asti ja käytti vaikutusvaltaansa Adeninlahden rannalta Zeilaan Somalimaan pohjoisrannikolla (moderni Somalia ja Djibouti).
Aikana 2. ja 3. vuosisadalla sen kasvu kaupankäynnin imperiumina vaikeutti yhä enemmän Meroen valtakunnan valtaa, jonka kaatumisen aiheutti 4. vuosisadalla Aksumite-hyökkäys. Neljännen vuosisadan aikana Aksumin kuninkaat kristinuskoitiin ja liittyivät siten sekä poliittisesti että uskonnollisesti Bysantin Egyptiin. Samalla he laajensivat valtaansa Etelä-Arabiaan. 6. vuosisadalla aksiumilaisten kuningas alensi Jemenin vasallivallaksi. 6. vuosisadan loppupuolella persialaiset hyökkäsivät Etelä-Arabiaan ja lopettivat siellä Aksumite-vaikutusvallan. Myöhemmin Aksumin Välimeren kauppa lopetettiin arabien hyökkäyksellä 7. ja 8. vuosisadalla.
Aksumilaisten valta siirtyi vähitellen sisäisesti Agau (Agaw tai Agew) kansalle, jonka ruhtinaat muotoilivat uuden Kristitty linja Zagwen dynastiassa 12–13-luvuilla.