INFLUENCE OF SEA POWER UPON HISTORY.INTRODUCTORY.
Merivoiman historia on suurelta osin, vaikka ei missään tapauksessa yksinomaan kertomus kansojen välisistä kilpailuista, keskinäisestä kilpailusta, väkivallasta, joka usein huipentuu sotaan. Merikaupan syvä vaikutus maiden vaurauteen ja vahvuuteen nähtiin selvästi kauan ennen kuin todelliset sen kasvua ja vaurautta ohjaavat periaatteet havaittiin. Jotta omalle kansalle saataisiin suhteeton osuus tällaisista eduista, yritettiin estää kaikki muut joko rauhanomaisilla monopoliasetuksilla tai kieltosäännöksillä tai, jos ne epäonnistuvat, suoralla väkivallalla. ristiriitaisista yrityksistä herättäneet vihaiset tunteet, jotka siis kaupankäynnin ja kaukaisempien rauhoittamattomien kaupallisten etujen suuremman osan, ellei koko, omistamiseksi johtaneet sotiin, toisaalta muista syistä johtuvat sodat ovat muuttuneet huomattavasti Siksi merivoiman historia käsittää laajasti kaikkialla, mikä yleensä tekee ihmisestä suuren merellä tai meren rannalla. ja juuri tässä suhteessa sitä tarkastellaan lähinnä, vaikkakaan ei yksinomaan, seuraavilla sivuilla. …
Tätä suojaa sodan aikana on laajennettava aseellisella merenkululla. , t: n rajoitetussa merkityksessä Sana lähtee siis rauhanomaisen merenkulun olemassaolosta ja katoaa sen mukana, paitsi jos kyseessä on kansa, jolla on aggressiivisia taipumuksia ja joka pitää laivastoa yllä vain sotilaallisen laitoksen haarana. Koska Yhdysvalloilla ei tällä hetkellä ole aggressiivisia tarkoituksia ja koska sen kauppapalvelu on kadonnut, aseellisen laivaston väheneminen ja yleinen kiinnostuksen puute sitä kohtaan ovat ehdottomasti loogisia seurauksia. Kun merikaupan todetaan jostain syystä maksavan, riittävän suuri merenkulun korko nousee uudelleen pakottamaan sotalaivaston elvyttämistä. On mahdollista, että kun kanavan reitin Keski-Amerikan kannaksen läpi nähdään olevan melkein varma, aggressiivinen impulssi voi olla riittävän vahva johtamaan samaan tulokseen. Tämä on kuitenkin epäilyttävää, koska rauhallinen, voittoa rakastava kansa ei ole kaukonäköinen, ja riittävän sotilaallisen valmistautumisen kannalta tarvitaan kaukonäköisyyttä etenkin näinä päivinä.
Kansakunnan aseettomalla ja aseellisella laivaliikenteellä lähtiessä omilta rannoiltaan tuntuu pian olevan tarvetta pisteille, joihin alukset voivat luottaa rauhanomaiseen kauppaan, turvapaikkaan ja tarvikkeisiin. Nykyään ystävällisiä, vaikkakin ulkomaisia satamia löytyy kaikkialta maailmasta, ja niiden suoja on riittävä, kun taas rauha vallitsee. Se ei ollut aina niin, eikä rauha aina kestä, vaikka Yhdysvaltoja onkin suosinut sen jatkaminen niin kauan. Aikaisempina aikoina kauppamerimies, joka etsii kauppaa uusilla ja tutkimattomilla alueilla, vaarantoi epäilyttävien tai vihamielisten valtioiden elämän ja vapauden, ja kokeneiden ja kannattavien tavaroiden kerääminen viivästyi suuresti. Siksi hän etsi intuitiivisesti kauppareitinsa loppupäästä yhtä tai useampaa asemaa, jotka annettaisiin hänelle voimalla tai palveluksella, missä hän voisi kiinnittää itsensä tai edustajansa kohtuulliseen turvaan, missä hänen aluksensa voisivat olla turvallisesti ja missä maan myyntikelpoisia tuotteita voisi kerätä jatkuvasti odottaen kotilaivaston saapumista, jonka pitäisi kuljettaa ne äiti-maahan. Koska näillä varhaisilla matkoilla oli valtavia voittoja ja paljon riskejä, tällaiset laitokset luonnollisesti lisääntyivät ja kasvoivat, kunnes niistä tuli siirtomaita, joiden lopullinen kehitys ja menestys riippuivat sen kansan nerosta ja politiikasta, josta he syntyivät, ja muodostavat hyvin suuri osa maailman historiasta ja erityisesti merihistoriasta. Kaikilla pesäkkeillä ei ollut edellä kuvattua yksinkertaista ja luonnollista syntymää ja kasvua. Monet olivat muodollisempia ja puhtaasti poliittisia käsityksissään ja perustuksissaan pikemminkin kansan hallitsijoiden kuin yksityishenkilöiden tekoja, mutta kauppapaikka sen laajentumisen jälkeen, yksinkertaisesti voittoa tavoittelevan seikkailijan työ, oli sen syyt ja olemus ovat samat kuin huolellisesti järjestetyssä ja peruskirjassa pidetyssä siirtokunnassa. Molemmissa tapauksissa äiti-maa oli voittanut jalansijaa vieraassa maassa etsimällä uutta myyntipistettä sille, mitä sillä oli myytävänä, uutta aluetta merenkululle, enemmän työpaikkoja kansalaisilleen, enemmän mukavuutta ja vaurautta itselleen.
Kaupan tarpeita ei kuitenkaan otettu huomioon, kun turvallisuus oli varmistettu tien päässä. Matkat olivat pitkiä ja vaarallisia, meret usein ympäröivät vihollisia. Aktiivisimpina siirtokuntien päivinä merellä vallitsi laittomuus, jonka muisti on nyt melkein kadonnut, ja merivaltioiden välisen rauhan päivät olivat harvinaisia. Siten syntyi kysyntä tien varrella sijaitseville asemille, kuten Hyväntoivonniemelle, St.Helena ja Mauritius, ei ensisijaisesti kaupan, vaan puolustuksen ja sodan vuoksi; Gibraltarin, Maltan ja Louisburgin kaltaisten virkojen hallussapitovaatimus Pyhän Laurinlahden suulla, – virat, joiden arvo oli pääasiassa strateginen, vaikkakaan ei välttämättä kokonaan. Siirtomaat ja siirtomaa-asemat olivat joskus kaupallisia, toisinaan luonteeltaan sotilaallisia; ja oli poikkeuksellista, että sama asema oli yhtä tärkeä molemmista näkökulmista, kuten New York.
Näissä kolmessa asiassa – tuotanto, jossa on välttämätöntä vaihtaa tuotteita, merenkulku, jossa vaihto tapahtuu, ja siirtokunnat, jotka helpottavat ja laajentavat merenkulun toimintaa ja pyrkivät suojelemaan sitä kertomalla pisteitä turvallisuus – on löydettävä avain mereen rajoittuvien kansakuntien suurelle osalle historiaa ja politiikkaa. Politiikka on vaihdellut sekä aikakauden hengen että hallitsijoiden luonteen ja selkeän näkemyksen mukaan; mutta merenrantakansojen historiaa ei ole määrittänyt vähemmän hallitusten älykkyys ja ennakointi kuin heidän kansansa aseman, laajuuden, kokoonpanon, lukumäärän ja luonteen olosuhteet – joita sanotaan toisin sanoen luonnollisiksi olosuhteiksi. On kuitenkin myönnettävä ja tullaan näkemään, että yksittäisten ihmisten viisaalla tai viisaalla toiminnalla on tietyinä aikoina ollut suuri muokkaava vaikutus merivoiman kasvuun laajassa merkityksessä, johon ei kuulu pelkästään sotilaallinen voima, vaan että hallitsee merta tai sen osaa asevoimalla, mutta myös rauhanomaista kauppaa ja merenkulkua, josta yksin sotilaslaivasto lähtee luonnostaan ja terveellisesti ja jolla se tukeutuu turvallisesti. …
Siirryn nyt menneisyyden historiaan liittyvistä erityisistä opetuksista yleiseen kysymykseen hallituksen vaikutuksesta kansalaisten meriuraan, nähdään, että tämä vaikutus voi toimia kahdella erillisellä mutta läheisesti toisiinsa liittyvällä tavalla.
Ensinnäkin rauhassa: Hallitus voi politiikallaan suosia kansan teollisuuden luonnollista kasvua ja taipumuksia etsiä seikkailuja ja voittoja meritse tai yrittää kehittää tällaisia teollisuudenaloja ja tällaista merenkulkua, kun niitä ei luonnostaan ole, tai toisaalta hallitus voi virheellisellä toiminnalla tarkistaa ja hillitä edistystä, jonka ihmiset jättivät itselleen. hallituksen vallankumous tuntuu aiheuttaneen tai heikentävän maan merivoimaa rauhanomaisessa kaupankäynnissä; mihin yksinään sitä ei voida vaatia liian usein, voi perustua erittäin vahva laivasto.
Toiseksi , sotaa varten: Hallituksen vaikutus koetaan laillisimmalla tavalla aseellisen laivaston ylläpitämisessä, jonka koko on oikeassa suhteessa sen merenkulun kasvuun ja siihen liittyvien etujen merkitykseen. laivasto on sen instituutioiden kysymys, joka suosii terveyttä Ulkomainen henki ja toiminta sekä nopean kehityksen mahdollistaminen sodan aikana riittävällä ihmis- ja laivavarannolla sekä toimenpiteillä sen yleisen varavoiman hyödyntämiseksi, johon on aiemmin viitattu, kun otetaan huomioon ihmisten luonne ja tavoittelut. Epäilemättä tämän toisen sotilaallisen valmistelupäällikön alaisuudessa on huolehdittava sopivien merivoimien asemien ylläpidosta niissä kaukaisissa osissa maailmaa, joihin aseellisen merenkulun on seurattava rauhanomaisia kauppalaivoja. Tällaisten asemien suojelun on riipputtava joko suorasta sotilaallisesta voimasta, kuten Gibraltar ja Malta, tai ympäröivästä ystävällisestä väestöstä, kuten amerikkalaiset siirtolaiset olivat kerran Englannissa, ja voidaan olettaa, että Australian siirtolaiset ovat nyt. Tällainen ystävällinen ympäristö ja tuki, jotka on yhdistetty kohtuulliseen sotilaalliseen järjestelyyn, ovat parhaita puolustustarvikkeita, ja kun ne yhdistetään päätettyyn vallitsevuuteen merellä, ne saavat aikaan hajautetun ja laajan imperiumin, kuten Englannin valtakunnan; sillä vaikka onkin totta, että odottamaton hyökkäys voi aiheuttaa katastrofin joillakin vuosineljänneksillä, merivoimien todellinen ylivoima estää tällaisen katastrofin olemasta yleistä tai korjaamatonta. Historia on osoittanut tämän riittävästi. Englannin merivoimien tukikohdat ovat olleet kaikkialla maailmassa, ja hänen laivastonsa ovat heti suojelleet heitä, pitäneet avointa yhteydenpitoa keskenään ja turvautuneet heihin turvaan.
Äiti- maassa on siis varmin keino tukea maan merivoimaa ulkomailla. Rauhassa hallituksen vaikutus tulisi tuntea edistämällä kaikin tavoin kiintymyksen lämpöä ja etujen yhtenäisyyttä, joka tekee yhden ihmisen hyvinvoinnista kaikkien hyvinvointi ja yhden riita kaikkien riidat; ja sodassa, tai pikemminkin sodassa, käynnistämällä sellaiset järjestäytymis- ja puolustustoimenpiteet, jotka kaikki kokevat olevan oikeudenmukainen jako taakasta, josta kumpikin saa hyötyä.
Tällaisia siirtomaita Yhdysvalloilla ei ole eikä todennäköisesti ole.Puhtaasti sotilaallisten merivoimien asemien osalta hänen kansansa tunteen ilmaisi todennäköisesti tarkasti sata vuotta sitten Englannin laivaston historioitsija puhuessaan sitten Gibraltarista ja Port Mahonista. ”Sotahallitukset”, sanoi hän, ”ovat niin vähän samaa mieltä kauppakansan teollisuuden kanssa ja ovat sinänsä niin vastenmielisiä brittiläisten nerolle, että en ihmettele, että järkevät miehet ja kaikki puolueet ovat taipuvaisia luopua näistä, koska Tangerit luovutettiin. ” Siksi Yhdysvaltojen sotalaivat, joilla ei ole yhtään siirtomaa- tai armeijalaista laitosta, ovat sodassa kuin maalinnut, jotka eivät pysty lentämään kauas omilta rannoiltaan. Niiden lepopaikkojen tarjoaminen heille, missä he voivat hiiltä ja korjata, olisi yksi hallituksen ensimmäisistä tehtävistä, joka ehdottaa itselleen kansakunnan voiman kehittämistä merellä
…. Kysymys on selvästikin sellainen, jossa hallituksen vaikutuksen tulisi tuntua, rakentaakseen kansalle laivaston, jonka on pystyttävä ainakin pitämään selkeät pääkäyttäytymisperiaatteet selkeinä, ellei se kykene saavuttamaan kaukaisia maita. Maan silmät on jo neljännesvuosisadan ajan kääntynyt merestä; tällaisen politiikan ja sen vastakohdan tulokset näkyvät esimerkiksi Ranskassa ja Englannissa. Väittämättä kapeaa rinnakkaisuutta Yhdysvaltojen tapauksen ja jommankumman välillä, voidaan turvallisesti sanoa, että koko maan hyvinvoinnille on olennaista, että kaupan olosuhteet eivät vaikuta mahdollisuuksien mukaan. ulkoinen sota. Tätä varten vihollinen on pidettävä paitsi satamiemme ulkopuolella myös kaukana rannikoistamme. …