[Delusional Depression: Diagnostics, phenomenology and therapy] (Suomi)

Depressiivinen harhaluulo on keskeinen oire psykoottisesta masennuksesta, joka tunnetaan myös psykoottisten piirteiden suurena masennuksena (ICD-10: F 32,3). Harhakuvitelmat rajoittuvat syyllisyyteen, köyhtymiseen ja hypokondrioihin. Kurt Schneider kuvaili nämä olevan kolme ihmisen pelkoa. Psykoottinen masennus erotetaan sairausjaksojen erityisestä vakavuudesta ja taajuudesta sekä lisääntyneestä itsemurhasta. Vaikka joka viides potilas, jolla on vakava masennus, kokee psykoottisia oireita, tämä tila jätetään liian helposti huomiotta eikä asianmukaista hoitoa aloiteta. Tässä käytämme tapaushistoriaa havainnollistaaksemme joitain diagnoosin esteitä, jotka johtuvat vaikeuksista tunnistaa harhaluulot, jotka piiloutuvat ihmisen masennuksesta, elämänhistoriasta ja persoonallisuudesta. Näiden vaikeuksien kohdennettu aktiivinen tutkiminen on merkittävää ottaen huomioon havaitut oireet eikä vain subjektiivisesti kokeneita oireita. Fenomenologinen lähestymistapa valitaan masennuksen harhakysymyksen tutkimiseksi ja harhaluulojen ja afektien vuorovaikutuksen ja ahdistuksen erityisen merkityksen harhaluulojen syntymiselle. Nykyisten hoitosuositusten mukaisesti ja vastaan Tämän taustalla ehdotetaan, että farmakologista strategiaa täydennetään bentsodiatsepiinien käytöllä useammin kuin aikaisemmin.