76-vuotias mies, jolla on ollut sepelvaltimotauti , diabetes ja hypertensio, toi hänen vaimonsa kahden päivän letargialla, epäselvällä puheella ja oikean käsivarren heikkoudella. Esityksessä potilas oli hereillä ja osallistui ajoittain keskusteluun. Hän oli kuumeinen, pulssi 90 ja verenpaine 166/98. Hänen kokeensa oli merkittävä dysartriaa varten, suuntautuminen vain ihmiselle, tarkat oppilaat, vasemmanpuoleisen kielen poikkeama, 3/5 moottorin voimakkuus oikeassa ylärajassa, 4/5 moottorin voimakkuus proksimaalisessa oikeassa alaraajassa ja oikeanpuoleisessa hyperrefleksiassa. Kontrastiton pään CT paljasti akuutin vasemman talamenisen verenvuodon ympäröivän turvotuksen ja keskiviivan muutoksen kanssa. Potilas arvioitiin neurokirurgialla, mutta verenvuodon sijainnin vuoksi leikkausta ei osoitettu. Verihiutaleiden verensiirtoa suositeltiin, koska potilaalla oli lääkityksen aiheuttama verihiutaleiden toimintahäiriö. Potilaan vaimo kieltäytyi verihiutaleiden verensiirrosta, koska potilas oli pitkäaikainen Jehovan todistaja. Hänellä oli kopio hänen edistyneistä direktiiveistään, joissa hänet nimitettiin terveydenhuollon asiamieheksi, ja selvästi ilmoitettiin, ettei hän hyväksy mitään verituotteiden verensiirtoa. Eettistä kuulemista pyydettiin.
Kysymykset:
1. Eettisestä ja oikeudellisesta näkökulmasta, kuinka lääkärin tulisi käsitellä näitä tilanteita?
2. Jos potilas voi ilmoittaa haluavansa hyväksyä verihiutaleita tällä hetkellä, pitäisikö hänen lisädirektiivejään jättää huomiotta?
3. Olisiko tilanne erilainen, jos potilas olisi alaikäinen ja vanhempi kieltäytyisi verensiirrosta?
-Alana Choy-Shan PGY-3
Kommentti: Sathya Mahaswaren, integroidun etiikan ohjelman koordinaattori , New York Harbour Healthcare System
Jehovan todistajien hoito herättää eettisiä kysymyksiä, kun potilaan pätevä uskonnonvapaus ja autonomia kieltäytyä hoidosta ovat ristiriidassa lääkärin sitoumuksen kanssa tarjota hyödyllistä hoitoa välttäen haittaa. Lääkäreiden tulisi huolehtia pakotuksista ja petoksista, jotka voivat estää potilaan itsenäisyyden ja johtaa akun latautumiseen.
Harkitse seuraavia arvioidessasi verensiirtotarvetta Jehovan todistajassa:
Selvitä, uskoako potilas edelleen Jehovan todistajan opetuksiin. Jehovan todistajaperhe ei voi pakottaa uskonnollisia näkemyksiään potilaille. Potilaat ovat muuttaneet mieltään verensiirtoon kirkon tai perheenjäsenen poissa ollessa. Siksi verensiirtoa koskevaa keskustelua toimivaltaisen potilaan kanssa tulisi käydä yksityisesti. Jos potilas muuttaa mieltään, lääkärin on arvioitava, johtuuko tämä muutos sairaudesta, joka heikentää potilaan kykyä päättää. Jos Jehovan todistajalla ei ole päätöksentekokykyä, tarkista, onko potilas suorittanut ennakkodirektiivin, joka voi ohjata päättäjiä. Suurimmalla osalla Jehovan todistajista on ennakkomaksukortit, jotka dokumentoivat nimenomaisesti henkilön verensiirron epäämisen missään olosuhteissa. Varmista, että potilas perustaa päätöksensä tiettyihin tosiseikkoihin. Vartiotornissa luetellaan kaikki veren ja verituotteet, joita ei voida hyväksyä, ja muut kuin verivaihtoehdot, joita voidaan käyttää veren korvikkeena.
Aikuisten potilaiden tapauksessa tuomioistuimet ovat jatkuvasti tukeneet oikeutta kieltäytyä verestä uskonnollisten ihmisten kanssa syistä. Hoidon epääminen on suojattu ensimmäisellä muutoksella ja valtion perustuslaillisella takuulla uskonnonvapaudesta. NY-valtion yleinen laki vahvisti pätevän aikuisen oikeuden päättää oman lääkehoidonsa kulusta vuonna 1914. (Schloendorff v. Society of N.Y. Hosp., 211 N.Y. 125, 129-130, 105 N.E. 92). Tämän oikeuden on hyväksynyt ja säilyttänyt lainsäätäjä (kansanterveyslain § 2504, 2805-d).
Yhdysvallat hyväksyi 5. marraskuuta 1990 liittovaltion potilaan itsemääräämislain. Tämä laki edellyttää, että terveydenhuollon tarjoajat ilmoittavat potilaille heidän oikeudestaan päättää saamansa hoidon laajuudesta ja oikeudesta saada terveydenhoitohenkilökunnan kunnioittamaan päätöksiä. Hoitoa ei voida suorittaa päteville potilaille ilman heidän suostumustaan, vaikka lääkärit pitävätkin häntä hengenpelastajana.
Laki on melko selvä alaikäisten verensiirrosta. Alaikäisille voidaan antaa hengenpelastavia verensiirtoja vanhempien toiveita vastaan. Tällaisissa tapauksissa edetään tunnustamalla vanhempien toiveet ja ilmoittamalla vanhemmille lääkärin vastuusta ilmoittaa lapsen hyvinvointiviranomaisille (virastojen on annettava hallinnollinen suostumus hoitoon) ja siirrettävä lapsi hätätilanteessa lain edellyttämällä tavalla. Tällaisissa tapauksissa on suositeltavaa neuvotella oikeudellisen neuvonantajan kanssa.
Lääkärin pääasiallinen vastuu on se, että potilasta ei ilmoiteta täysimääräisesti hoidon epäämisen mahdollisista seurauksista ja mahdollisista vaihtoehdoista.Kaikki tällaiset keskustelut tulisi dokumentoida potilaan terveystiedoissa.
Jaa: Twitter | Facebook | Sähköposti