F-5E Tiger II History
Northrop F-5: n kehitys alkoi vuonna 1954, kun Northrop-tiimi kiersi Eurooppaa ja Aasia tarkastelemaan Naton ja SEATO-maiden puolustustarpeita. Vuonna 1955 tehty yrityssuunnitelma kevyelle, yliäänitaajuudella toimivalle hävittäjälle, joka olisi suhteellisen halpaa, helppohoitoista ja kykenevää toimimaan lyhyiltä kiitoteiltä. Ilmavoimat eivät alun perin suhtautuneet ehdotukseen myönteisesti, koska niillä ei ollut tarvetta kevyelle hävittäjälle. Se tarvitsi kuitenkin uuden kouluttajan Lockheed T-33: n tilalle, ja kesäkuussa 1956 ilmavoimat ilmoitti aikovansa hankkia kouluttajan version, T-38 Talonin.
Puolustusministeriö ilmoitti 25. huhtikuuta 1962 valinneensa lentokoneen sotilasapuohjelmaansa (MAP). Amerikan Nato- ja SEATO-liittolaiset pystyisivät nyt hankkimaan maailmanluokan laadun yliäänitaajuisen lentokoneen kohtuullisin kustannuksin. 9. elokuuta 1962 lentokone sai virallisen nimityksen F-5A Freedom Fighter. Ilma-maa-roolille optimoituna F-5A: lla oli vain hyvin rajoitettu ilma-ilma-ominaisuus, eikä sitä ollut varustettu palontorjuntatutkalla. F-5B oli F-5A: n kaksipaikkainen versio. Se oli yleensä samanlainen kuin yhden istuimen F-5A, mutta siinä oli kaksi paikkaa kaksinkertaisen hävittäjän / kouluttajan tehtäviä varten.
Vaikka kaikki F-5A: n tuotanto oli tarkoitettu MAP: lle, USAF ”lainasi” lokakuussa 1965 12 taistovalmiita F-5A: ta MAP-tarvikkeista ja lähetti ne Vietnamiin 4503. Tactical Fighter Wingin kanssa operatiiviseen käyttöön. Tälle ohjelmalle annettiin koodinimi ”Skoshi Tiger” (Pieni Tiikeri), ja juuri tämän työkierroksen aikana F-5 otti Tiger-lempinimensä.
20. marraskuuta 1970 Northrop-kilpailutyö julistettiin IFA: n (International Fighter Aircraft) voittajaksi F-5A / Bs-seuraajaksi. Painopiste oli niiden maiden ylivoima-asemassa, jotka joutuivat vastaamaan myöhäisen sukupolven MiG-21: tä käyttävien vastustajien uhkaan. Tilaus tehtiin viidelle kehitys- ja 325 tuotantokoneelle. Tammikuussa 1971 se luokiteltiin uudelleen F-5Ej-koneeksi. Lentokone tuli tunnetuksi nimellä ”Tiger II”.
Yhdysvaltain laivaston Fighter Weapons School (ns. ”Top Gun” -koulu) NAS Miramarissa hankki yhteensä kymmenen F-5E: tä ja kolme F-5F: tä erilaisiin ilmataistelukoulutuksiin. F-5: n ominaisuuksien takia, jotka olivat samanlaisia kuin MiG-21, käytettiin ”aggressiivisina” lentokoneina, varustettiin FWS ja VF-126 NAS Miramarissa sekä VF-43 NAS Oceanassa. Kaikki kolme yksikköä hävittivät myöhemmin Tiger II: t General Dynamics F-16N: n hyväksi. Nämä tiikeri II: t välitettiin VF-95: lle NAS Key Westissä ja VFA-127: lle NAS Fallonissa. Vuoden 1996 aikana VFC-13 muutti NAS Miramarista, Kalifornia, NAS: ään Fallon, NV ja siirtyi 12 F / A-18-lentokoneesta 25: een F-5-koneeseen.VFC-13-lentotuntien ohjelma nousee kompensoimaan kahden jäljellä olevan aktiivisen komponentin vastustajalaivueen, VF-45 ja VFA-127, aikataulun mukaisen käytöstäpoiston. Tämä siirtyminen F-5-vastustajakoneisiin tarjoaa aktiivisen ja varavoimalaivaston lentäjille ilma-ilma-taistelukoulutusta merkittävillä säästöillä veronmaksajille.Uusimmat arviot osoittavat, että F-5: tä voidaan käyttää kolmanneksella siitä, mitä se maksaa käytä F / A-18: ta.