Päinvastoin kuin psykoanalyyttiteoreetikot, kognitiiviset psykologit sanovat, että kielelliset liput voivat edustaa sekvenssiristiriitaa kieliopin tuotannossa. Tästä näkökulmasta liukastuminen voi johtua kognitiivisesta alispesifikaatiosta, jolla voi olla monenlaisia muotoja – huomaamattomuus, puutteelliset aistitiedot tai riittämätön tieto. Toiseksi ne voivat johtua jonkin paikallisesti sopivan vastemallin olemassaolosta, joka on vahvasti perusteltu sen aikaisemmalla käytöllä, viimeaikaisella aktivoitumisella tai emotionaalisella muutoksella tai tilanteen kutsumisesta.
Jotkut lauseet ovat vain alttiita banalisointiprosessi: arkaaisten tai epätavallisten ilmaisujen korvaaminen yleisemmässä käytössä olevilla muodoilla. Toisin sanoen virheet johtuivat voimakkaasta tapojen korvaamisesta.
Yleisesti käytettynä termi ”freudilainen lipsahdus” on alennettu viittaamaan vahingossa tapahtuviin kielen liukastumiin. Siksi selityksistä ja sanakirjoista löytyy monia esimerkkejä, jotka eivät täysin sovi psykoanalyyttiseen määritelmään.
Esimerkiksi: Hän: ”Mitä haluaisit – leipää ja voita tai kakkua?” Hän: ”Sänky ja voi.”
Edellä mainitussa tapauksessa miehen voidaan olettaa olevan seksuaalinen tunne tai aikomus, jonka hän halusi jättää ilmaisematta, ei seksuaalinen tunne tai aikomus, joka oli dynaamisesti tukahdutettu. Siksi hänen seksuaalinen aikomuksensa oli pikemminkin salainen kuin alitajunta, ja kaikki ”parapraksit” eivät sisältyisi ajatukseen, jonka mukaan hän alitajuisesti halusi ilmaista tuon tarkoituksen, eikä korvaamisen seksuaalisessa merkityksessä. Freudilaiset saattavat kuitenkin huomauttaa, että tämä on yksinkertaisesti kuvaus siitä, mitä Freud ja Breuer kutsuivat esitajuntaan, jonka Freud määritteli ajatuksiksi, jotka eivät ole tällä hetkellä tietoisia, mutta joista voi tulla tietoisia kohtaamatta mitään vastarintaa. Freudin teoriassa hän antaa parapraxien syntymisen esitajuntaan, joten hän antaisi ajatusten, jotka yritetään laittaa tajunnan ulkopuolelle, vaikutuksen tietoiseen toimintaan.