Hatfield-klaani 1897
Riidan kohtaus: Hinaajahaarukan laakso
Riita tapahtui Tug Fork -joen laaksossa, joka merkitsee rajaa Länsi-Virginian ja Kentuckyn osavaltioiden välillä. Molemmat perheet olivat tienraivaajia tämän maa-alueen siirtokunnassa, ja heistä oli ajan myötä kehittynyt laajalti kärsineitä klaaneja, Hatfieldien asettumalla joen oikealle puolelle Länsi-Virginiaan ja McCoysille vasemmalle Kentuckyssa. Avioliitot solmittiin varmasti kahden perheen välillä jopa vihan ”kuumana” aikana. Kun sisällissodan jälkeen todennäköisesti haiseva konflikti kärjistyi vuonna 1878, perheiden kohtaloa seurasivat heidän patriarkkansa, toisaalta Randolph ”Ole Ran’l” McCoy, William Anderson ”Devil Anse” Hatfield muut. Entisellä oli kuusitoista lasta, jälkimmäisellä kolmetoista lasta, joista jokaisella oli yhdeksän poikaa.
Vihaan sytytti sika, joka juoksi Floyd Hatfieldin laitumella, jonka Randolph McCoy väitti olevan poissa vakaana juoksustaan. pois. Oikeudessa molempiin klaaneihin liittyvä Bill Staton todisti Hatfieldsin puolesta. Kesäkuussa 1880 veljet Sam ja Paris McCoy murhasivat Statonin.
Tuon vuoden keväällä Roseanna McCoyn ja Johnse Hatfieldin lyhytaikainen romanssi johti edelleen eskaloitumiseen. Kaksi oli huvittanut itseään pensaissa vaalipäivänä. Palattuaan Roseanna huomasi, että hänen veljensä Tolbert oli mennyt kotiin ilman häntä, joten hän vietti yön Hatfieldin talossa ja pakeni myöhemmin tätinsä Betty McCoyn luo isänsä pelossa. Myöhemmässä tapauksessa McCoy-veljekset ympäröivät kahta rakastajaa, jotka ottivat Johnsen vankiin, oletettavasti murhatakseen hänet toisinaan. Roseanna ratsasti sitten lainatulla hevosella Devil Anse Hatfieldille, joka sieppasi McCoyn poikiensa kanssa ja vapautti Johnsen. Johnse puolestaan jätti raskaana olevan Roseannan ja meni sen sijaan naimisiin serkkunsa Nancy McCoyn kanssa; Roseanna sai tuhkarokkoa ja kärsi keskenmenosta.
Viha saavutti uuden huipentuman vuonna 1882, kun kolme McCoy-veljeä Tolbert, Pharmer ja Bud murhasivat julmasti Panettelija Anse Hatfieldin veli Ellison Hatfield. Hatfieldsin kosto-kampanjassa kolme tapettiin itsensä pian sen jälkeen. Uudenvuodenpäivänä 1888 Hatfields teki hyökkäyksen McCoyn perheen kotiin, poltti sen ja tappoi Alifairin ja Calvin McCoyn. Kentuckyn seitsemälle Hatfieldille tuomittiin myöhemmin elinkautiseen vankeuteen Alifairin murhasta, ja toinen tuomittiin kuolemaan ja hirtettiin julkisesti.
Vuosien 1880 ja 1891 välillä yli tusina ihmistä kuoli konfliktissa. Lehdistö kertoi tapahtumista koko maassa. Kentuckyn ja Länsi-Virginian kuvernöörit joutuivat lähettämään kansalliskaartin Tug Forkin laaksoon sisäisen rauhan palauttamiseksi – nämä operaatiot olivat kuitenkin melko osittaisia, ja osittain Hatfields ja McCoys aloittivat ne. Klaanien aloitteesta kuvernöörit asettivat palkkioita etsityille Hatfieldsille ja McCoysille; laakso oli sitten tulvinut ammattimaiset palkkionmetsästäjät. Jopa korkein oikeus käsitteli tapausta toisinaan. Vuonna 1891 perheet suostuivat vastahakoisesti aselepoon.
14. heinäkuuta 2003 perheet – jälleen – pääsivät aselepoon Pikevillessä Kentuckyssä, vaikka konflikti oli päättynyt sata vuotta aiemmin.