Yhdysvaltain kongressi hyväksyi vuosien 1866 ja 1875 kansalaisoikeuslait pyrkien saamaan täysivaltaiset kansalaiset ja taata vapautettujen orjien oikeudet. Kolmetoista tarkistus (1865) oli poistanut orjuuden koko kansakunnassa, ja kongressi joutui kohtaamaan, miten tämä väestö voidaan valistaa. Molemmat säädökset osoittautuivat kiistanalaisiksi.
Vuoden 1866 alussa kongressi hyväksyi lain, jonka mukaan valtiot eivät voi loukata kansalaistensa oikeuksia. Mutta presidentti Andrew Johnson (1808–75) vetosi sen. Kun etelä erosi unionista vuonna 1861, Johnson, silloinen senaattori Tennesseeestä, jäi Washingtoniin; hän uskoi irtautumisen olevan perustuslain vastaista. Kun presidentti Abraham Lincoln (1861–65) juoksi toiseksi toimikaudeksi vuonna 1864, hän valitsi eteläisen demokraatin perämiehekseen pyrkiessään parantamaan kansan haavat. Voitettuaan vaalit Lincoln oli vasta aloittanut toisen kautensa, kun hänet murhattiin (huhtikuu 1865); Johnson seurasi häntä virassa. Kun kansalaisoikeuslaki saapui hänen työpöydälleen, Johnson kieltäytyi allekirjoittamasta sitä; hän oli aina ollut uskovainen valtioiden oikeuksiin säännellä omia asioita. ensimmäistä kertaa historiassa kongressi keräsi tarpeeksi ääniä kumota presidentin veto ja antoi lain joka tapauksessa.Se oli ensimmäinen lukuisista veto-kaatumisista, jotka tapahtuivat jälleenrakennusvuosina (1865–77), kun kongressi ja presidentti erosivat toisistaan. Unionin palauttamiseksi.
Kesäkuussa 1866 kongressi ehdotti neljästoista muutosta, joka antoi kansalaisuuden kaikille afrikkalaisamerikkalaisille ja takasi, että kaikkia lakeja (sekä liittovaltion että osavaltioita) sovelletaan tasavertaisesti afrikkalaisiin amerikkalaisiin ja valkoisiin. Kongressi vaatii lisäksi d että mitään eteläistä valtiota ei voitaisi ottaa takaisin unioniin (tuolloin yhtään ei ollut otettu takaisin) ratifioimatta ensin neljästoista tarkistusta. Muutos ratifioitiin vuonna 1868 – korvaa aikaisemman kiistanalaisen lainsäädännön.
Vuoden 1875 lain, jonka kongressi hyväksyi kyseisen vuoden maaliskuun 1. päivänä, tarkoituksena oli suojella kaikkia kansalaisia syrjinnältä julkisissa majoitustiloissa. Osittain siinä todettiin, että ”Kaikilla Yhdysvaltojen lainkäyttövaltaan kuuluvilla henkilöillä on oikeus täysimääräisesti ja tasa-arvoisesti nauttia majatalojen, maalla tai vedessä olevien julkisten kulkuneuvojen, teattereiden ja muiden paikkojen majoituksesta, eduista, palveluista ja eduista. julkista huvi … ja soveltuu yhtä lailla kaiken rodun ja värin kansalaisille. ” Kahdeksan vuotta myöhemmin Yhdysvaltain korkein oikeus katsoi lainsäädännön olevan perustuslain vastainen ja totesi, että kongressilla ei ole valtuuksia säännellä minkään valtion yleisiä sosiaalisia tapoja. Vuoden 1875 kansalaisoikeuslain piiriin kuului myöhemmin kongressi vuoden 1964 kansalaisoikeuslaissa, joka kieltää henkilön väreihin, rotuun, kansalliseen alkuperään, uskontoon tai sukupuoleen perustuvan syrjinnän.
Katso myös: Kolmetoista tarkistus, Viidentoista tarkistus