Kansalaisuus

e) todistus siitä, että hakija oli Italian kansalainen 15. syyskuuta 1947 – Pariisin rauhansopimuksen voimaantulopäivä (tai muu yhtä pätevä asiakirja, kuten todistus asepalveluksesta) , passi jne.);

f) kirjallinen vahvistus kaikilta asuinmaassa sijaitsevilta italialaisten seurojen, yhdistysten tai yhteisöjen yhteisöiltä, jossa osoitetaan hakijan jäsenyyden päivämäärä, käytetty tavallinen kieli ja muut todisteet hänen tietonsa italian kielestä;

g) kaikki muut asiakirjat, jotka todistavat hakijan italian kielitaidon (esim. kopio italiakielisten koulujen läsnäolotodistuksesta, raporttikortit jne.).

Pariisin rauhansopimuksen 19 artiklan soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden lasten tai suorien jälkeläisten, jotka aikovat käyttää 17-bis artiklan 1 kohdan b alakohtaa, on liitettävä seuraavat asiakirjat italiankielihakemukseensa kansalaisuus:

– todistus todistus tai muu asiakirja, joka osoittaa, että hakijan vanhempi (t) tai välitön esi-isä (t) täyttivät edellä defg kohdassa mainitut vaatimukset;

– syntymätodistus, joka vahvistaa hakijan suhde vanhempaan (vanhempiin) tai suoraan esi-isään (t);

– todistus hakijan ulkomaalaisuudesta;

– kirjallinen vahvistus hakijan ulkomailla sijaitsevasta italialaisen yhdistyksestä tai yhteisöstä, joka todistaa hakijan tietävän Italian kieli ja kulttuuri;

– kaikki muut asiakirjat, jotka todistavat kantajan tietävän italian kielen ja kulttuurin.

B. Ihmiset, joihin sovelletaan Osimon sopimuksen 3 artiklan määräyksiä ja jotka aikaisemmin asuivat entisen Triesten vapaan alueen ns. ”B-vyöhykkeellä”.

Osoitettavaksi asetettujen vaatimusten olemassaolo Lain nro 91/92 17 a §: n 1 momentin a alakohdassa hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat:

a) syntymätodistus, mahdollisesti kansainvälisen mallin perusteella;

b) todistus ulkomaalaisuudesta;

c) todistus nykyisestä asuinpaikasta;

d) todistus tai muut asiakirjat, jotka todistavat oleskelun ja Italian kansalaisuuden 3. huhtikuuta 1977 (Osimo-sopimuksen voimaantulopäivä);

e) kirjallinen vahvistus mille tahansa klubille, yhdistykselle tai italialaisen yhteisölle, joka sijaitsee ulkomailla asuinmaassa, osoittaen hakijan jäsenyyden päivämäärän, tavanomainen käytetty kieli ja kaikki muut tosiasiat, jotka osoittavat hänen tietävänsä italian kieltä;

f) muut asiakirjat, jotka todistavat hakemuksen kallistuksen kuuluminen Italian etniseen ryhmään edellä olevan 3 artiklan mukaisesti.

Osimo-sopimuksen 3 artiklan soveltamisalaan kuuluvien ihmisten lasten tai suorien jälkeläisten on liitettävä seuraavat asiakirjat Italian kansalaisuushakemukseen, toimitettu 17 bis artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti:

– todistus tai muu asiakirja, joka osoittaa, että hakijan vanhempi (t) tai välitön esi-isä (t) täyttivät edellä def-kohdassa esitetyt vaatimukset;

– syntymätodistus, jolla vahvistetaan hakijan suhde vanhempaan (vanhempiin) tai suoraan esi-isään (äsiin);

– todistus hakijan ulkomaalaisuudesta;

– kirjoitettu vahvistus hakijan ulkomailla sijaitsevasta italialaisen yhdistyksen tai yhteisön toimesta, joka osoittaa hakijan tietävän italialaisen kielen ja kulttuurin;

– muut asiakirjat, jotka todistavat kantajan tietävän italian kielen ja kulttuurin.

Lähetetyt hakemukset Sisäministeriöön perustettu ministeriöiden välinen komitea tutkii lausuntonsa lain asettamien vaatimusten olemassaolosta. Jos lausunto on myönteinen, sisäasiainministeriö myöntää luvan kansalaisuuden myöntämiseen.

KANSALAISUUDEN MENETYS

Italian kansalaiset voivat menettää kansalaisuuden automaattisesti tai muodollisesti luopua siitä.

A. Kansalaisuuden menettävät automaattisesti:

1. kaikki Italian kansalaiset, jotka vapaaehtoisesti ottavat vastaan ulkomaisen asevoiman tai hyväksyvät hallituksen viran vieraassa valtiossa huolimatta nimenomainen kielto Italian laissa (lain nro 91/92 12 §: n 1 momentti);
2. kaikki Italian kansalaiset, jotka palvelivat sodan aikana ulkomailla, olivat hallituksessa tai hankkivat kyseisen valtion kansalaisuuden (lain nro 91/92 12 §: n 1 momentti);
3. adoptoidut, joiden adoptio peruutetaan heidän omasta syystään, edellyttäen, että heillä on toisen maan kansalaisuus tai he saavat toisen maan kansalaisuuden (lain nro 91/92 3 §: n 3 momentti).

   B. Italian kansalaisuudesta virallinen luopuminen:

   1. täysi-ikäiset adoptoidut omasta syystä tehdyn adoptoinnin peruuttamisen jälkeen edellyttäen, että heillä on toisen maan kansalaisuus tai he saavat sen uudelleen (3 artiklan 4 kohta) , lain nro91/92);
   2. kaikki ulkomailla asuvat Italian kansalaiset, joilla on toisen maan kansalaisuus, hankkiminen tai takaisin saaminen (lain nro 91/92 11 §);
   3. kaikki täysi-ikäiset henkilöt, jotka ovat saaneet Italian kansalaisuuden alaikäisenä saatuaan tai saaneet kansalaisuuden kummaltakin vanhemmalta, edellyttäen, että hänellä on toisen maan kansalaisuus (lain nro 91/92 14 §) ).

Ulkomailla asumisen tapauksessa kansalaisuudesta luovuttamista koskeva ilmoitus tehdään toimivaltaisille konsuliviranomaisille. Siihen on liitettävä seuraavat asiakirjat:

a) syntymätodistus, jonka myöntää kunta, jossa syntymä rekisteröitiin;

b) todistus Italian kansalaisuudesta;

c) asiakirjat ulkomaalaisuudesta;

d) asiakirjat ulkomailla asumisesta tarvittaessa.

Alaikäiset EI menetä Italian kansalaisuutta, jos toinen tai molemmat vanhemmat menettävät sen tai hankkivat takaisin ulkomaalaisen kansalaisuuden.

Naiset, jotka 1. tammikuuta 1948 jälkeen saivat automaattisesti ulkomaalaisen kansalaisuuden avioliitonsa yhteydessä ulkomaalaisten kansalaisten kanssa tai italialaissyntyneiden aviomiehensä tullessa muiden maiden kansalaisiksi, EI menettäneet italialaista kansalaisuus. Siitä huolimatta, että siviilitilastoja pidetään kunnossa, näiden naisten (tai heidän jälkeläistensä) on ilmaistava halunsa ylläpitää kyseistä kansalaisuutta toimivaltaisille konsuliviranomaisille lausunnolla kansalaisuuden keskeytymättömästä hallitsemisesta.

DUAL KANSALAISUUS

16. elokuuta 1992 (lain nro 91/92 voimaantulopäivästä) alkaen Italian kansalaisuus ei enää menetetä, kun toisen maan kansalaisuus hankitaan, elleivät Italian kansalaiset virallisesti luovu se, jollei kansainvälisistä sopimuksista muuta johdu.

Italian hallitus irtisanoo Strasbourgin vuoden 1963 yleissopimuksen, mikä tarkoittaa, että 4. kesäkuuta 2010 alkaen Italian kansalaisuus ei enää menetetä automaattisesti italialaisille, joista tulee maiden kansalaisia. kyseisen yleissopimuksen allekirjoittajat (Ruotsin, Saksan, Belgian, Ranskan ja Luxemburgin irtisanomisen jälkeen, nykyisiä allekirjoittajia ovat Itävalta, Tanska, Norja ja Alankomaat.

KANSALAISUUDEN HANKINTA

Kansalaisuuden saamista säännellään lain nro 91/92 13 §: ssä. Erityisesti ulkomailla asuvat kansalaiset, jotka ovat menettäneet kansalaisuutensa, voivat hankkia sen uudelleen 1 kohdan c alakohdan mukaisesti antamalla erityisen ilmoituksen toimivaltaisille konsuliviranomaisille, jos he asettavat asuinpaikkansa Italiaan vuoden kuluessa ilmoituksesta.

Naiset, jotka ovat naimisissa ulkomaalaisten kanssa ennen 1. tammikuuta 1948 ja jotka avioliiton nojalla hankkivat automaattisesti miehensä kansalaisuuden, menettivät Italian kansalaisuuden ja voivat saada sen takaisin, vaikka asuvat ulkomailla, ilmoituksella. Ulkomailla asumisen osalta ilmoitus kansalaisuuden hankkimisesta on tehtävä toimivaltaisille konsuliviranomaisille.

Ilmoitukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat:

a) syntymätodistus sen kunnan myöntämä, jossa syntymä rekisteröitiin;

b) asiakirjat, jotka osoittavat Italian aiemman kansalaisuuden;

c) asiakirjat, jotka osoittavat ulkomaalaisen kansalaisuuden tai kansalaisuudettoman aseman;

d ) perhetodistus tai vastaava asiakirja.

Hallinnon yksinkertaistaminen

On muistettava, että – presidentin asetuksen 445/2000 43 artiklan 1, 46 ja 47 kohdan mukaisesti (kuten lain nro 183/2011 mukaan) ja ottaen huomioon saman presidentin asetuksen 3 §: n mukaiset rajoitukset – Italian julkishallinnot ovat virallisesti velvollisia hankkimaan jo hallussaan olevia tietoja, kunnes asianomainen henkilö toimittaa tarvittavat tiedot tällaisten tietojen tai datan hakemiseksi a.

Siksi, jos Italian kansalaisilla, laillisesti Italiassa asuvilla EU: n tai EU: n ulkopuolisilla kansalaisilla on hakemus kansalaisuuden hankkimisesta tai kansalaisuudesta luopumisesta, hakijoiden ei tarvitse antaa jo hallussaan olevia tietoja. Italian julkishallinnon, mutta vain yksityiskohdat, jotka ovat välttämättömiä tällaisten tietojen saamiseksi.

MAKSUT

8. elokuuta 2009 alkaen Italian kansalaisuuden valintaa, hankkimista, takaisin saamista, luopumista tai myöntämistä koskevista hakemuksista tai ilmoituksista peritään 200 euron maksu. euroa. 8. heinäkuuta 2014 alkaen täysi-ikäisten kansalaisten hakemuksista Italian kansalaisuuden myöntämisestä peritään 300 euron maksu hakemusten käsittelystä.