Kristalloidit ja kolloidit ovat ensisijaisia vaihtoehtoja laskimonsisäiseen nesteen elvyttämiseen. Kristalloidinesteillä, kuten normaalilla suolaliuoksella, on tyypillisesti tasapainoinen elektrolyyttikoostumus ja ne laajentavat solunulkoista kokonaistilavuutta. Kolloidiliuokset (jaettu laajasti synteettisiin nesteisiin, kuten hetastarkkiin ja luonnollisiin, kuten albumiiniin) aiheuttavat korkean onkotisen paineen ja laajentavat siten tilavuutta onkotisen vastuksen kautta. On monia kliinisiä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa kristalloidin tai kolloidinesteen käyttämistä koskevaan päätökseen. Kiteillä on merkittävä hydrostaattinen vaikutus kapillaareihin, mikä voi johtaa solunulkoisen nesteen kertymiseen. Tämä voi johtaa lisääntyneeseen maha-suolikanavan turvotukseen, mikä voi hidastaa leikkauksen jälkeistä ruoansulatuskanavan toipumista. Se voi myös johtaa merkittävään keuhkopöhöön, etenkin potilailla, joilla on sydämen systolinen toimintahäiriö tai munuaissairaus. On myös hemodiluution vaara, jota voi esiintyä annettaessa kristalloidia.
Toisaalta kolloidit voivat (harvoin) laukaista anafylaktisen reaktion. Vaikka pieniannoksiset kolloidit säilyttävät tyypillisesti hematokriitti- ja hyytymistekijätasot, on olemassa epänormaalin hemostaasin riski, jos annetaan liian paljon kolloidia, etenkin synteettisiä kolloideja. Huomattakoon, että kristalloidit ovat huomattavasti halvempia kuin kolloidit.
Nesteiden valinnassa perioperatiivisessa jaksossa suurin osa kirjallisuudesta on ekstrapoloitu kriittisistä hoitotutkimuksista, eikä selkeää yksimielisyyttä ole. CRISTAL-tutkimus osoitti vähentyneen 90 päivän kuolleisuuden potilailla, joilla oli kollovideilla hoidettu hypovoleminen sokki.1 Viimeaikaisen Cochrane-katsauksen mukaan ei kuitenkaan ole todisteita siitä, että kolloidien elvytys kristalloidien sijaan vähentää kuolevuutta trauman, palovamman tai leikkauksen jälkeen. 2 Eräässä tutkimuksessa ehdotettiin, että hydroksietyylitärkkelys voi todella lisätä 90 päivän kuolemantapauksia ja munuaisten korvaushoitoa verrattuna laktaattirenkaisiin vaikeaa sepsistä kärsivillä potilailla.3 Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että albumiinilla voi olla hyötyä mikroverenkiertoon tietyissä olosuhteissa, kuten kirroosi. ja spontaani bakteeriperitoniitti, josta voisi teoriassa olla hyötyä leikkauksen aikana. Yhteenvetona voidaan todeta, että kristalloidit näyttävät olevan paras valinta haihtumishäviöiden korvaamiseen, ylläpitonesteiden tuottamiseen ja solunulkoisen kokonaistilavuuden laajentamiseen. Muussa tapauksessa valinnan käyttää kristalloidia verrattuna kolloidiin tulisi perustua potilaan samanaikaisiin sairauksiin ja yleiseen kliiniseen kuvaan.
Kun korvaat verenhukan, sinun on annettava noin 3x arvioitu veren menetys, kun käytät kristalloidia ratkaisu. Akuutissa tilassa verenhukka voidaan korvata yhtä suurella määrällä kolloidiliuoksia; Kuitenkin, koska kaikkien kolloidien puoliintumisaika on suhteellisen lyhyt, potilaat tarvitsevat lopulta suuremman määrän kolloidiliuoksia – melkein yhtä suuria kuin kristalloidien elvytykseen vaaditaan.
Alalaji
Yleistä
Avainsanahistoria
42% / 2015
Lähteet
PubMed
- Annane D, Siami S, Jaber S, Martin C, Elatrous S, Declère AD et ai. Nesteiden elvyttämisen vaikutukset kolloidien ja kristalloidien kanssa kuolleisuuteen kriittisesti sairailla potilailla, joilla on hypovoleminen sokki: CRISTAL-satunnaistettu tutkimus. JAMA 2013 6. marraskuuta; 310 (17): 1809-17.
- Perel P, Roberts I, Kerk K.Kolloidit vs. kristalloidit nesteen elvyttämiseksi kriittisesti sairailla potilailla. Cochrane Database Syst Rev. 2013; 2: CD000567
- Perner A, Haase N, Guttormsen AB et ai. Hydroksietyylitärkkelys 130 / 0,42 vs. Ringerin asetaatti vaikeassa sepsiksessä. N Engl J Med 2012; 367: 124-134
Määritti: Isaac Shields, MD