Oikea etiketti on olemassa siitä, miten puhumme Kirkon johtajat. Kohteliaisuuden vuoksi kaikkien katolilaisten tulisi tuntea nämä puhemuodot. Vaikka voimme elää yhä epävirallisemmassa maailmassa, niin hyvät muodollisuudet auttavat meitä kunnioittamaan asianmukaista auktoriteettia.
Seuraavaksi hierarkiassa tulee kardinaali. Henkilö tervehti kardinaalia, esimerkiksi Baltimoren kardinaalia Keeleria sanomalla ”Eminence” tai ”Your Lordship” (joka on hyvin brittiläinen). Osoittaessaan kirjeelle kardinaali Keelerille kirjoitettaisiin: ”Hänen korkeutensa, Baltimoren arkkipiispa William Cardinal Keeler” tervehdyksellä ”Your Eminence”, ”Eminent Cardinal” tai ”My Lord Cardinal”.
Viime aikoina jotkut ihmiset kääntävät sanajärjestyksen sanoen ”kardinaali William Keeler” sanan ”William Cardinal Keeler” sijaan. Muodollinen sanajärjestys syntyi ajalta, jolloin sukunimet eivät olleet yleisiä, mutta henkilöt tunnettiin ammattien tai jopa paikkojen mukaan. Esimerkiksi ”John, Smith” (tai seppä) tuli lopulta ”John Smith”. Sama kehitys tapahtui Cardinalsin kanssa: Mikä olisi ollut ”William, Cardinal”, olisi nyt, kun käytetään sukunimiä, ”William Cardinal Keeler”.
Toinen mielenkiintoinen harhautus koskee meitä patriarkalla. Patriarkat ovat kardinaaleja, mutta heillä on kunniaoikeus kardinaalin suhteen. Esimerkiksi Jerusalemin patriarkka on arkkipiispa Michael Sabbah. Joku tervehtii häntä sanoen: ”Beatitude”. Osoittaessaan hänelle kirjeen kirjoittaisi: ”Hänen Beatitude, Michael Sabbah, Jerusalemin patriarkka”, tervehdyksellä ”Sinun Beatitude”.
Sekä arkkipiispa että piispa tervehditään sanoilla ”teidän ylhäisyytenne” tai ”armonne” (jälleen hyvin brittiläinen). Esimerkiksi tervehditään piispa Loverdea ”ylimykseksi”. Kirjoittamalla hänelle (esimerkiksi siitä, kuinka paljon nautit tästä sarakkeesta – vain vitsailemalla), osoittaisit kirjeelle ”Kaikkein kunnioitettava Paul S.Loverde, Arlingtonin piispa”, tervehdyksellä ”Ylpeys”.
Vaikka jotkut ihmiset nykyään epävirallisesti lähestyisivät piispa Loverdea ja sanoisivat esimerkiksi ”piispa, kuinka voit?” pitäisi sanoa oikein: ”Piispa Loverde, kuinka voit?” tai ”Ylhäisyytesi, kuinka voit?” Aivan kuten ihminen ei koskaan lähestyisi paavi Johannes Paavali II: ta ja yksinkertaisesti sanoisi: ”Paavi, miten voit?” viranimikettä, tässä tapauksessa ”piispa”, ei pidä käyttää osoitteessa ilman varsinaista artikkelia tai oikeaa nimeä.
Ennen Vatikaanin II kirkolliskokouksen uudistuksia joillakin monsignoreilla oli ero ”oikea kunnioitettu monsignori” tai ”erittäin kunnioitettava monsignori”. Tällaisia eroja ei enää tehdä Monsignorien keskuudessa lukuun ottamatta tiettyjä paavin kotitalouden jäseniä ja Vatikaanian Curian erityistoimistoissa palvelevia.
Lopuksi tulemme pappiin. Häntä tervehditään yksinkertaisesti nimellä ”Isä”, mikä heijastaa hänen hengellistä isyyttään niille, joille Pyhän Orkesterin sakramentti on uskottu hänen hoitoonsa. Hänelle osoitettaisiin kirje ”Kunniapitäjä William P.Saunders”, esimerkiksi tervehdyksellä ”Rakas isä Saunders” tai ”Kunnianarvoisa ja rakas isä Saunders”. Joillekin ”isille” osoitetaan myös virallisesti ”erittäin kunnioitettavaa”, kun heillä on erityinen velvollisuus; esimerkiksi Deanery II: n dekaani isälle Frank Readyille osoitettaisiin ”The Very Reverend Frank Ready”.
Vaikka tämä katsaus ei ole tyhjentävä kaikista kirkon viroista, tärkeimmät on otettu huomioon. Lisätietoja löytyy James Charles Noonanin, nuoremman, Arlingtonin hiippakunnan ja kirkon näkyvistä virallisesta hakemistosta.