Kummisvanhempien rooli kasteessa juurtuu sponsorin rooli katekumenaatissa, joka syntyi alkukirkosta. Muistakaamme, että vuoteen 313 asti kirkko oli Rooman valtakunnan vainon alainen ja sen oli oltava varovainen asioidensa hoitamisessa estääkseen pakanien tunkeutumisen ja vainon. Lisäksi vihkimisen sakramentteja – kaste, pyhä ehtoollinen ja konfirmointi – annettiin keskiajalle saakka kerralla. Sponsorin roolina oli sitten todistaa henkilön, usein aikuisen, koskemattomuutta hakevan nuhteettomuus kirkkoon sekä auttaa häntä katekumenaatin aikana valmistautuessaan näihin sakramentteihin ja elämään kristillistä elämää. Pikkulapsille nämä sponsorit tekisivät myös uskon ammatin lapsen nimessä ja ottaisivat vastuun opettaa lasta uskossa, varsinkin jos vanhemmat epäonnistuvat tässä tehtävässä. Noin vuosi 800, jolloin pikkulasten kaste oli todella normi Näitä sponsoreita kutsuttiin nimellä ”patrinus” tai ”kummisetä”. Perinteisesti tunnistamme kasteelle tarkoitetun lapsen sponsorin ristivanhemmaksi – kummiseksi tai kummisetä, mutta tekninen termi on edelleen ”sponsori”.
Mukaan Kanaanin lain säännöstöön, ”kastettavalle on mahdollisuuksien mukaan annettava sponsori, joka auttaa aikuista kristillisessä vihkimyksessä tai esittää yhdessä vanhempiensa kanssa lapsen kasteessa ja joka auttaa kasteita johtamaan kristillistä elämää sopusoinnussa kasteen kanssa ja täyttämään uskollisesti siihen liittyvät velvoitteet ”(nro 872). Tämä lausunto heijastaa selvästi sponsorin roolin historiallisia juuria.
Sponsorina kastettavan henkilön on valittava henkilö d, tai lapsen vanhemmat tai huoltajat, tai heidän poissa ollessaan sakramentin pastori tai palvelija. Sponsorin ei tarvitse olla vain aikomus sponsoriksi, vaan hänen on myös täytettävä asianmukainen pätevyys. Sponsorin on täytynyt täyttää kuudestoista vuosi, ellei piispa ole asettanut uutta ikää sponsorointiin, tai jos pastori tai ministeri katsoo, että oikeudenmukainen syy oikeuttaa poikkeuksen sääntöön. Hänen on oltava katolinen, joka on vastaanottanut pyhän eukaristian ja vahvistuksen sakramentit ja ”elää sopusoinnussa uskon ja tehtävän kanssa”. Sponsoria ei myöskään voida estää jollakin kanonisella rangaistuksella. Ihannetapauksessa tämän kasteen sponsorin tulisi olla myös sponsori vahvistusta varten. Huomaa, että lapsen äiti ja isä eivät voi toimia sponsoreina. Huomaa myös, että nämä ovat samat vaatimukset vahvistussponsoreille. (Vrt.Kanonin lain säännöstö, nro 874.1).
Tarkkaan ottaen ihminen tarvitsee kastamiseen vain yhden sponsorin – miehen tai naisen, mutta hänellä voi olla kaksi sponsoria, yksi mies ja yksi nainen. Kanonilain säännöstö haluaa tässä poistaa käytännön lukuisista sponsoreista, kuten on tapahtunut joissakin kulttuureissa (nro 873). Sponsoria ei myöskään tarvita hätätilanteessa, kuten välittömässä kuolemassa.
Tässä meidän on keskeytettävä selventämään, kuka täyttää katolisen ristivanhemman vaatimukset. Katolinen, joka ei harjoita uskoa käymällä säännöllisesti messuilla tai joka on kelpaamattomassa avioliitossa, sulkee itsensä olemasta ristivanhempi. Lisäksi, jos henkilö on katolinen, mutta uskon vastainen, ts. Hänellä on asenne ”Olen katolinen, mutta …”, eikä se olisi hyvä esimerkki ja uskon todistaja hylkää itsensä. Jos henkilö ei yritä täyttää omia kaste- ja konfirmointivelvoitteitaan, hän ei täytä velvollisuuksiaan auttaa toisia tekemään niin.
Vanhempien on löydettävä hyvät harjoittavat katoliset ristivanhemmille. Valitettavasti tämä tehtävä voi olla hyvin vaikea nykymaailmassa.
Pastorina olen todella huolissani joka kerta, kun joku tulee papiston toimistoon ja haluaa minun allekirjoittavan sponsorin todistuksen. ja todistaa, että hän on harjoittava katolinen, kun en tunnista häntä, hän ei ole rekisteröitynyt seurakuntaan eikä osallistu misoon uskollisesti. Oikeudenmukaisesti en voi vastata tällaiseen pyyntöön.
Vanhempien on löydettävä hyvät harjoittavat katoliset ristivanhemmille. Valitettavasti tämä tehtävä voi olla hyvin vaikea nykymaailmassa. Paras paikka on etsiä sukulaisia, jopa isovanhempia, joilla on verisuhde kummilapseen ja jotka ovat pitäneet uskoa vuosien varrella. Hyvät ystävät ovat myös sopivia, mutta Joskus ystävyyssuhteet heikkenevät, jolloin kummilapset jäävät ilman aktiivista ristivanhempaa. Kummi-vanhempien tulisi olla uskollisia yksilöitä, jotka ovat valmiita ottamaan vastuun siitä, että he ovat osa koko lapsen elämää.
Entä jos joku haluaa sponsoriksi uskollisen protestanttisen ystävän? Teknisesti vain katoliset voivat olla kummi-isiä tai sponsoreita. Muiden uskontokuntien kristitty, olipa sitten ortodoksi tai protestantti, voi kuitenkin olla ”kristitty todistaja” kasteelle katolisen ristivanhemman kanssa.Tämän erottelun ja rajoituksen syy on se, että ristivanhempi ei vain ota vastuuta kastetun uskonnollisesta kasvatuksesta ja hengellisestä muodostumisesta, vaan se edustaa myös kirkkoa, uskon yhteisöä, johon henkilö kastetaan. Kristitty, joka ei ole katolinen, vaikka kenties hyvin pyhä kristitty, ei voi täysin todistaa katolisen kirkon uskomuksia. Samoin katolinen voi olla kristillinen todistaja vain jollekin, joka on kastettu toiseen kristilliseen kirkkokuntaan. (Pontifical Council for Promoting Christian Vienity, Directore pour l ”application des principes et des normes sur l” oecuemenisme, 25. maaliskuuta 1993, AAS 85 (1993) 1039-1119; Hakemisto ekuminismin periaatteiden ja normien soveltamisesta (Washington: USCC, 1993); Origins 23 (1993) 129-160)).
Kaiken kaikkiaan kummivanhemmilla on erityinen rooli kastetun ihmisen elämässä. Siksi jokaisen vanhemman tulisi valita ristivanhempi paitsi verisuhteen tai ystävyyden takia; pikemminkin, ristivanhemman tulisi olla luotettava uskon todistaja, joka auttaa kummisetä saavuttamaan pelastuksen.