Litiumia litiumkarbonaattina käytetään psykoaktiivisena aineena maanisten masennushäiriöiden hoidossa. Litiumhoito vaatii päivittäistä seerumin litiumtasojen seurantaa, kunnes oikea annosteluohjelma on määritetty. Seerumin eliminaation puoliintumisaika vaihtelee 20-60 tuntia. Unettomuus matalan ryhmän ryhmässä on kuvattu. Vapina, maha-suolikanavan oireet, virtsatiheys ja painonnousu olivat harvinaisempia alemmilla tasoilla.1 Myrkytys ei koskaan tapahdu yhtäkkiä. Useista päivistä viikkoon ennen täydellisten oireiden kehittymistä potilas kokee letargiaa, uneliaisuutta, vapinaa, lihasten nykimistä, dysartriaa, ruokahaluttomuutta ja oksentelua tai ripulia. Täysin kehittynyt myrkytystapa osoittaa toisinaan koomaa semikoomaan, jäykkyyttä, hyperaktiivisia refleksejä ja kohtauksia. Keuhkokomplikaatioita esiintyy paljon. On suositeltavaa suorittaa säännöllisiä plasman natriumin määrityksiä. Pienet plasman natriumpitoisuudet liittyvät litiumin retentioon; korkeat pitoisuudet litiumin eliminoinnilla. Nefrogeenisen diabeteksen insipiduksen vaihteluasteita on raportoitu esiintyvän 33 prosentilla litiumia saaneista potilaista. Litium estää merkittävästi antidiureettisen hormonin aiheuttamaa vesikuljetusta munuaisissa. Litium häiritsee liuenneen aineen ja veden imeytymistä maha-suolikanavasta aiheuttaen pahoinvointia, oksentelua, ripulia ja vatsakipua. Näitä oireita voi esiintyä milloin tahansa, millä tahansa seerumitasolla. Ne esiintyvät yleisimmin hoidon alkuvaiheissa ja yleensä häviävät itsestään tai säätämällä annosta. Kroonisella litiumin antamisella on goitrogeeninen vaikutus 4%: lla litiumia saaneista potilaista, joko kilpirauhasen vajaatoiminnalla tai ilman sitä. Yleensä litiumin antaminen johtaa hiukan laskeneisiin seerumin T4-tasoihin ja ohimenevästi kohonneisiin TSH-tasoihin lähes 33%: lla näistä potilaista.
Litium vaikuttaa sydämen johtumisjärjestelmään korvaamalla epätäydellisesti muita kationeja, erityisesti natriumia ja kaliumia. Nämä elektrolyyttimuutokset johtavat yleensä merkityksettömiin ja palautuviin T-aallonpainoksiin, joita havaitaan 10-20% litiumhoitoa saavista potilaista.