Meksiko on liittotasavalta, joka koostuu 31 osavaltiosta ja liittovaltion piiristä. Sen poliittiset perusinstituutiot on määritelty vuoden 1917 perustuslaissa.
Presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi (aikuisten yleisillä vaaleilla alkaen ikä 18) ja joka ei ole ikuisesti valittavissa, nimittää oikeusministerin ja kabinetin, joiden lukumäärä voi vaihdella. Vaikka perustuslaissa vahvistettiin vallanjako, käytännössä Meksikon pääjohtaja hallitsee lainsäätäjää ja oikeuslaitosta. Koska presidentti on valtion päämies, hallituksen päämies ja asevoimien komentaja ja koska hänen puolueensa, PRI, on saanut selvän enemmistön kongressissa sen perustamisesta lähtien, on sanottu, että ainoa Meksikon presidentin valta on asetettu ajalle – kuusi vuotta virassa. Kongressin suostumuksella presidentti voi puuttua valtioihin rajoittamalla niiden itsenäisyyttä; Lisäksi hänellä on kongressin valtuutuksella tietyt lainsäädäntövaltuudet etenkin kaupan ja teollisuuden sääntelyssä ja kehittämisessä. Varapuheenjohtajaa ei ole. Jos presidentti kuolee tai hänet erotetaan virastaan, kongressilla on perustuslailliset valtuudet valita väliaikainen presidentti.
Kaksikamarinen kongressi, joka valitaan myös suorilla yleisillä vaaleilla, koostuu senaatista (Cámara de Senadores), joka laajeni 64: stä 128: een jäsentä vuonna 1994 (neljä kustakin osavaltiosta ja neljä liittovaltion piiristä), ja 500 jäsenestä koostuva edustajainhuone (Cámara de Diputados); yksi varajäsen (ja yksi varajäsen) edustaa kutakin 250 000 ihmistä tai yli 100 000 ylittävää osuutta, ja vähintään kaksi varajäsentä kustakin osavaltiosta, ja 200 jäsentä jaetaan vähemmistöpuolueiden suhteellisella edustuksella. Senaattorit valitaan kuudeksi vuodeksi (puolet senaatista valitaan joka kolmas vuosi) ja varajäsenet kolmeksi vuodeksi, ja molemmat ryhmät eivät ole oikeutettuja välittömään valintaan. Kongressi kokoontuu syyskuusta joulukuuhun; vuoden muina kahdeksana kuukautena on pysyvä komitea, johon kuuluu 14 senaattoria ja 15 varajäsentä. Kongressi voi antaa lakeja kaikista kansallista hallitusta ja liittopiiriä koskevista asioista.
Erilaisten eturyhmien yhdistämiseksi hallituspuolueen sisällä presidentti Adolfo López Mateos (1958–64) perusti vuonna 1961 Meksikon elävistä entisistä presidenteistä koostuvan kansallisen neuvoa-antavan komitean. Viimeisessä vuoden 1962 kongressin istunnossa annettiin lainsäädäntö vuoden 1954 vaalilain uudistamiseksi. Lain tarkoituksena oli antaa vähemmistöpuolueille paremmat mahdollisuudet edustukseen edustajainhuoneessa antamalla niille viisi paikkaa, jos he saivat 2,5 prosenttia kaikista äänistä, ja yhden lisäpaikan kutakin 0,5 prosenttia äänistä sen jälkeen. Tämän toimenpiteen mukaan pieni puolue voisi saada jopa 20 paikkaa ilman voittoa yhdessä piirissä. Uudessa vaaliuudistuksessa, joka otettiin käyttöön vuonna 1977, määrättiin, että jäsenten vähimmäismäärän on oltava 65 000, jotta puolue voidaan rekisteröidä ja että puolueen on saatava 1,5% kansanäänestyksestä rekisteröinnin vahvistamiseksi. Vuonna 1986 kongressi määräsi, että 200 edustajaa valitaan suhteellisen edustusjärjestelmän kautta monijäsenisissä vaalipiireissä, kun taas 300 edustajaa valitaan enemmistöäänestyksellä yhden jäsenen vaalipiireissä. Senaattisen edustuksen vaalikaavat senaatissa ovat muuttuneet toistuvasti viimeisen 10 vuoden aikana vastaamaan PAN: n ja PRD: n kasvavaa vaikutusvaltaa.