Ammattitaitoinen asianajaja, voimakas puhuja ja vaikutusvaltainen pamfletisti, varhaisen amerikkalaisen palomiehen James Otisin tapa oli sanoja (hän loi lauseen ”miehen koti on hänen linnansa” vuonna 1761 hänen inspiroiva viiden tunnin hyökkäys Writ of assistance -ohjelmaan, joka oli antanut Britannian siirtomaa virkamiehille vapauden etsiä todisteita salakuljetuksesta), mutta on epätodennäköistä, että hän tosiasiallisesti teki kyseisen lausunnon. Ilmeisesti kyseessä oli William Tudor, jr. John Adamsin 1800-luvun alun elämäkerta, joka kirjoitti lauseen Otisille, kirjoitti: ”Energiasta, jolla hän kannusti tätä kantaa, verotus ilman edustusta on tyrannia, siitä tuli yhteinen maksi kaikkien suussa.” Riippumatta siitä, oliko Otis peräisin kuuluisasta maksimista vai ei, ei ole epäilystäkään siitä, että hän oli voimakas ja usein puolustanut logiikkaa ja tunteita sen juuressa.
Tämä periaate tuli vastauksena sarjan asettamiseen. Ison-Britannian kruunun 1700-luvun puolivälissä amerikkalaisista siirtomaisuuksista kärsimättömän epäsuosittu vero yli vuosisadan tervehenkisen laiminlyönnin jälkeen. Sugar Actilla (1764) ja Stamp Actilla (1765) Ison-Britannian hallitus yritti kerätä tuloja pesäkkeistään auttaakseen maksamaan brittijoukkojen puolustuksestaan kalliiden Ranskan ja Intian sodan jälkeen ja palauttamaan keisarillisen vallan. Monet siirtolaiset suostuivat käyttämättä verotusta, omien lainsäätäjien miellyttämää hallitusta ja edustamattomia Lontoon parlamentissa. Otis väitti kirjasessaan The British the Colonies Asserted and Proved (1764), että elimellä ei ollut oikeutta verottaa niitä antamatta amerikkalaisille siirtokunnille paikkoja parlamentissa. Hän kirjoitti edelleen, että ”Itse verotustoimenpide, jota sovelletaan niihin, jotka eivät ole edustettuina, näyttää minulta riistävän heiltä yhden heidän olennaisimmista oikeuksistaan.”