Ovatko hylkeet ja merileijonat samoja eläimiä? Teknisesti ne ovat samassa taksitieteellisessä alalajissa (Pinnipedia), johon kuuluvat hylkeet, merileijonat ja mursut. Mutta hylkeet ja merileijonat ovat eri taksonomisissa perheissä joidenkin keskeisten anatomisten erojen vuoksi. Merkittävimmät anatomiset erot ovat korvat ja räpylät. Merileijonat ovat myös vain meluisia, kun taas hylkeet ovat hieman hiljaisempia.
Selvitetään ensin taksonomia. Siipikarjalla on 33 lajia kolmessa perheessä. Merileijonat ja turhahylkeet (paksut turkiset hylkeet, jotka muistuttavat enemmän merileijonia kuin todellisia hylkeitä) kootaan yhteen Otariidae-perheeseen. Todelliset hylkeet ovat toisaalta Phocidae-perheessä. (Mursut kuuluvat Odobenidae-perheeseen, mutta niiden suuret hampaat tekevät niistä erottamisen helposti hylkeistä ja merileijonista.) Monet ihmiset viittaavat hylkeisiin Otariidae- ja Phocidae-nisäkkäisiin, vaikka perheiden väliset erot ovat tärkeitä.
Kuinka merileijonat ja turkihyljet voidaan erottaa näiden todellisten hylkeiden lisäksi? Tarkista ensin korvat. Merileijonilla ja turkis hylkeillä on ulkokorvat, jotka työntyvät päähänsä. Tiivisteillä ei sitä vastoin ole ulkoista korvaläppää, mutta niissä on korvan reiät. Siksi tutkijat viittaavat Otariidae-perheen lajeihin korvakorkeina. Phocidae-lajeja voidaan kutsua korvattomiksi hylkeiksi.
Seuraavaksi on melko merkittävä ero räpylän pituudessa ja liikkuvuudessa. Merileijonilla ja turvahylkeillä on pitkät räpylät. Tärkeintä on, että he pystyvät pyörittämään selkänojaa kehonsa alla, mikä antaa heille mahdollisuuden kävellä maalla. Tiivisteillä on toisaalta lyhyet etukansi, eikä niiden takimmaisia räpylöitä voi pyöriä kehonsa alla auttaakseen heitä kävelemään. Joten hylkeet pakotetaan räpyttelemään vatsaansa maalla, samanlainen kuin toukka. Räpylän tyyppiset erot muuttavat myös näiden nisäkkäiden uintitapaa: hylkeet liikuttavat selkäreppujaan sivusuunnassa kuin kalahäntä uidessaan, kun taas merileijonat ja turkihyljet ajavat itseään pitkillä etusäleillään liikuttaen heitä kuin airot.
Lopuksi merileijonat ja turkishylkeet ovat todella meluisia. Tämä johtuu osittain siitä, että he kokoontuvat ryhmiin maalla, kun taas todelliset hylkeet viettävät enemmän aikaa vedessä ja ovat vähemmän sosiaalisia. Merileijonat ja turkishyljet kommunikoivat myös kovalla haukkumisella tai paukutuksella, kun taas hylkeet nurisevat yleensä hiljaa kommunikoimaan.