Tällä viikolla jätämme kulttuurisodat taaksepäin ja palaamme joihinkin perustavanlaatuisiin anteeksipyyntöihin … no, mielenkiintoista tietoa Raamatusta, joka ilmoittaa apologetikoillemme.
Minulla oli kerran keskustelu sellaisen henkilön kanssa, joka vaati, että jumalallinen Herramme puhui vain hepreaa. Keskustelu oli alkanut keskittyä sanan ”rock” ympärille Pyhän Matteuksen evankeliumissa (Mt 16:18), mutta se siirtyi nopeasti keskusteluun muinaisista kielistä. Ystäväni katsoi, että sana ”rock” ei voinut viitata Pietariin koska evankeliumi kirjoitettiin kreikaksi, ja siinä käytettävät kreikkalaiset sanat ovat ”petros” ja ”petra”, jotka tarkoittavat vastaavasti ”kallio” ja ”pieni kallio”. Huomautin, että Jeesus ei puhunut kreikkaa, Hän puhui aramea, ja aramealainen sana rockia tarkoittaa ”kepha”, mikä tarkoittaa ”iso kallio” tai ”siirtolohkare”.
Ystäväni oli ukkosenjälkeinen, hän hän ei ollut koskaan ajatellut, että juutalainen puhuisi tuolloin muuta kieltä kuin hepreaa.
Kun Kristus saapui paikalle, juutalaiset olivat kokeneet joukon onnettomuuksia, jotka muuttivat perusteellisesti heidän yhteiskuntaansa. Juutalainen valtio Juuda oli Israelin entisen kunnian takana kuningas Daavid, jota persialaiset, kreikkalaiset, assyrialaiset ja roomalaiset olivat tunkeutuneet ja vanginneet useita kertoja. (700-330 eKr.) Aramean keisarillisesta kielestä tuli juutalaisten yleinen kieli. Itse asiassa Ezran ja Danielin kirjat kirjoitettiin aramean kielellä. Samoin kuin kirkon virallinen kieli on latinaa vielä tänäkin päivänä, rabbit ja temppelin virkamiehet pitivät yllä heprealaista palvontakieliä ja Raamattua es, mutta ihmiset puhuivat aramea jokapäiväisessä elämässään.
Ensimmäisen vuosisadan Juudean kielellistä tilkkutäkkiä vaikeutti vielä kaksi sivilisaatiota … kreikka ja Roman. Kreikan kieli oli yleinen kieli, jota roomalaiset eliitit käyttivät liiketoiminnassaan Imperiumissa. Latinalainen kieli oli tietysti imperiumin virallinen kieli, jota puhuivat Rooman virkamiehet ja armeija sekä Rooman kansalaiset.
Mistä tiedämme Raamatun mukaan, että Kristus puhui aramea? Yksinkertainen. Useissa paikoissa häntä sanotaan puhuvan aramea. Pyhän Matteuksen ja Pyhän Markuksen evankeliumeissa jotkut Kristuksen sanat on tehty kielellä, jota ihmiset puhuivat. ”Eli, Eli, lama sabachthani?” (Mt 27:46, Mk 15:34), ”Talitha cuom” (Mk 8:41) ja ”Ephphatha” (Mk 7:34) ovat kaikki aramean lauseita. Jopa sana ”Abba”, jota Kristus usein viittaa Isälle on aramealainen sana, joka on karkeasti käännetty ”isäksi”. Muuten arabiankielisellä sanalla ”Abu” on sama merkitys … joten ”Abu Sulieman” tarkoittaa ”Salomon isää”.
Miksi kaikki tämä kielentutkimus on tärkeää uskon puolustamiseksi? Vain tämä: Raamatun oikea kääntäminen johtaa oikeaan tulkintaan. Esimerkiksi kun Raamatussa viitataan ”Jeesuksen veljiin”, on tärkeää tietää, että he ovat serkkuja, ei Marian lapsia. Tiedämme tämän, koska aramealaisella ei ole sanaa ”serkku” ja semiittiset kulttuurit ottavat yleensä huomioon kaikki miespuoliset sukulaiset ”veli” tai ”setä”. Itse asiassa se, että ei viitata miespuoliseen sukulaisiin ”veli”, ”isä” tai ”setä”, on tapa etäytyä heistä. Jos yritämme mennä englanninkielisen tai jopa kreikkalaisen sanan kanssa, juoksemme riski tehdä väärä johtopäätös sanasta ”veli” tai ”rock”, mikä heikentää henkilökohtaista ymmärrystämme uskosta.
Kirkko tunnistaa palvonnassaan kielellisen monimuotoisuuden tarpeen. syy, että latinalainen riitti käyttää aramea (Amen), kreikkaa (Kyrie), latinaa (Sanctus, Gloria, Angus Dei) ja kansankieliä (enimmäkseen englantia tai espanjaa Yhdysvalloissa) pyhän misen aikana. Sanoilla on voima ja todellinen merkitys … kuinka muuten Voisimmeko uskoa siihen, mitä joku kertoo meille, jos sanat eivät tarkoita todellisia ajatuksia?
Joten kieli, jota Jeesus Kristus puhui maan päällä, on tärkeä sekä päämme että sydämemme kannalta. Jos sanat eivät olleet tärkeitä, niin Isä ei olisi puhunut iankaikkista sanaa. Olemme kiitollisia hänestä.