Lehdistö ei tuskin huomaa yhtä aikamme suurista rakenteista. Mutta se uhkaa asiajärjestyksen perustaa… ainakin ainakaan Narnian asioita … (Okei, se ei ole ollenkaan uhkaava ja luultavasti ei kovin tärkeä paitsi minun kaltaisilleni CS Lewisin fanaatikoille.) Ja pidämme sitä erittäin tärkeänä – niin paljon niin että useat Lewisin tutkijat ovat vastanneet kysymykseen painettuna, tehden tarjouksestani vain yhden lisäyksen sekoitukseen. Silti minulta kysytään usein Narnia-kirjojen oikeasta lukemisjärjestyksestä, joten haluan esittää omat ajatukseni kysymyksestä, joka ei katoa.
Jotkut Narnia-fanit eivät ehkä onnellakaan tiedä kysymyksiä siitä, mikä kirja on ensin luettava ja missä järjestyksessä sarja tulisi lukea, mutta toiset ovat epäilemättä törmäsivät kysymykseen joko siksi, että he huomasivat, että sarjan kahdesta kirjasta (sellaisena kuin se on tällä hetkellä numeroitu) tehtiin elokuva ennen ensimmäistä kirjaa, tai koska he ovat nähneet sekä vanhempia että uudempia Aikakirjoja ja huomanneet erilaisia numerointijärjestelmiä kannet tai piikit. Onko tämä outo omituisuus narnien numerologiassa – osa sen syvää taikuutta? Vai voisiko olla pimeä salaliitto pilata kirjat – osa Screwtape-machinaatioita? Totuus on, että se ei ole yhtä mielenkiintoinen eikä pahaenteinen, mutta kirjojen lukemisjärjestys voi varmasti vaikuttaa kokemuksemme niistä.
Jotkut taustat
C. S. Lewis kirjoitti Narnia-kirjat neljästä viiteen vuoteen, alkaen The Lion the Witch ja the Wardrobe. Tämä kirja julkaistiin ensin, eikä Lewis ollut ollenkaan varma kirjoittavansa. Lopulta hän kirjoitti seitsemän. Viimeisen kirjan julkaisemisen jälkeen Lewisilta kysyttiin paras järjestys kirjojen lukemiseen. Hän ehdotti, että kronologinen järjestys voisi olla helpoin tapa lukea aikakirjoja (ks. Lewisin 21. huhtikuuta 1957 päivätty kirje ja vastaava alaviite 43 julkaisussa Lewis’s Collected Letters III, 847-48). Lopulta sarjan brittiläiset painokset numeroitiin kronologisesti. Amerikassa kirjoja kuitenkin jatkettiin niiden alkuperäisessä julkaisujärjestyksessä 90-luvulle saakka. Kolmen vuosikymmenen ajan sitten voit hankkia Narnian aikakirjoja painoksina, jotka on numeroitu kahdella tavalla:
Alkuperäinen julkaisutilaus
Noidan leijona ja vaatekaappi
Prinssi Kaspian
Aamunkoiton matka
Hopeinen tuoli – Hevonen ja hänen poikansa – Taikurin veljenpoika – Viimeinen taistelu – Kronologinen järjestys – Taikurin veljenpoika – Noita noita ja vaatekaappi
Hevonen ja hänen poikansa – Prinssi Caspian – Auringonnousun matka – Hopeinen tuoli – Viimeinen taistelu
Vuonna 1995 uusi kustantaja alkoi julkaista Narnia-kirjoja ja hylkäsi amerikkalaisen painoksen englanniksi.
Oikea järjestys
Lewisin tutkijat ovat melkein yleisesti yhtä mieltä siitä, että meidän pitäisi olla eri mieltä siitä, mitä Lewis sanoi julkaisujärjestyksestä. C. S. Lewis ei ollut sellainen henkilö, joka keskittyi itseensä, ja vaikka hän muisti kaiken lukemansa melkein sanasta sanaan, häneltä puuttui niin täydellinen muisti kaikkeen, mitä hän todella kirjoitti. Hän oli todella epäitsekäs paitsi tekemisissään muita kohtaan, myös käytöksessään, jossa hän jatkuvasti sivuutti itsensä tehdäkseen Jumalasta, ei Lewisista elämänsä keskipisteen. En ole vakuuttunut siitä, että Lewis ajatteli kirjojaan ja niiden sisältöä, kun hän ajatteli parhaan järjestyksen lukemaan niitä. Hän ajatteli luultavasti sitä, mitä lapsille voisi olla helpoin ymmärtää. Ja vaikka hän ”suosikin” aikajärjestystä (Collected Letters III, 847n.), Hän sanoi myös: ”Ehkä sillä ei ole väliä kovin suurta merkitystä missä järjestyksessä kukaan lukee niitä” (Collected Letters III, 848).
Tästä huolimatta haluan tarjota seuraavat syyt Narnia-kirjojen lukemiseen niiden alkuperäisessä järjestyksessä:
- Taikurin veljenpoika ei valloita uusia lukijoita yhtä hyvin kuin The Lion, Witch and vaatekaappi tekee. Olen kuullut tarinoita ihmisistä, jotka lukevat veljenpoikaa ja lopettavat sarjan loput! Vaatekaappi tarttuu lukijoihin tehokkaammin ensimmäisessä käsittelyssä.
- Jotkut vaatekaapin bitit eivät ole järkeviä, jos luet ensin veljenpoika. Rivit, kuten ”Kukaan lapsista ei tiennyt kuka Aslan oli enää kuin sinä …” (74) ei ole järkevää veljenpoikien lukijoille, ja Aslanin esittely vaatekaapissa menettää osan salaisuudestaan ja voimastaan.
- Lukeminen Hevonen ja hänen poikansa viides merkitsee kirjan pääteeman: Providence. Neljä ensimmäistä kirjaa (jos ne luetaan julkaistussa järjestyksessä) sisältävät kaikki tehtäviä, jotka on määritelty melko varhaisessa vaiheessa tarinaa. Kun tulemme Hevosen luokse, kohtaamme yhtäkkiä tarinan, joka on ei selvää tehtävää, ennen kuin se on toteutettu. Emme myöskään näe kirjan alussa tuttuja hahmoja tai paikkoja kuten prinssi Caspianissa, Auringonnousun matkalla ja Hopean tuolissa. Tunnemme olevamme yhtä kadonnut kuin Shasta. ”toisuus” Hevoselle, voimakas kontrasti sen ja sarjan neljän ensimmäisen kirjan välillä.Kaikki tämä sopii hevosen ja hänen pojansa pääkohteeseen: että vaikka tosielämä näyttää merkityksettömältä, tarkoituksettomalta, pyrkimyksettömältä ja hämmentävältä, Jumala toimii kulissien takana hämmästyttäviin tarkoituksiin – Providence-teemaan. Hevosessa on laatu, joka jäljittelee teeman ja tekniikan mukaan Ruutin ja Esterin raamatullisia kirjoja. Täällä kohtaamme melkein maallisia tarinoita, jotka kuitenkin osoittavat, kuinka Jumala toimii usein maailmassa, kulissien takana. Hevonen on niin hyvin erilainen kuin muut Narniadin kirjat, koska se muistuttaa niin paljon tämän maailman elämämme yleistä kokemusta. Mutta se menettää paljon tätä laatua, jos se luetaan toiseksi tai kolmanneksi.
- Nephew saa myyttisen voiman lukemalla julkaisujärjestyksessä. Itse veljenpoika on hyvä, mutta ihmeelliseksi tekee se, että luemme maailmasta, johon olemme jo rakastuneet (lukemalla ensin muut kirjat). Tapaamme Aslanin, jota olemme rakastaneet niin kipeästi, vanhan professorin poikana (joka ilmestyy sitten välittömästi Viimeiseen taisteluun niin, että tunnemme hänen läsnäolonsa tuoreuden siellä). Meillä on ilo oppia, mistä vaatekaappi, josta kaikki seikkailut ovat alkaneet, tulee (mutta vaatekaappi ei tarkoita mitään ensimmäistä kertaa veljenpoikien lukijalle, joka alkaa tällä kirjalla). Nephew’n voima syntyy sen asemasta todellisena prequelina. Sen merkitys on tehty syvemmäksi, upeammaksi aikaisemmin tapaamiemme tarinoiden takia.
Myönnän, etteivät nämä väitteet ole maan särkeviä, mutta kannatan sitä kantaa, että paras tapa Narnia-kirjojen lukeminen on alkuperäisessä julkaisujärjestyksessä.
Lisää tai yksityiskohtaisempia argumentteja kiinnostuneet lukijat löytävät lukuisia tarjouksia. Tässä ehdotan vain kahta: ”Oikea järjestys Narnian aikakirjojen lukemiseksi?” Peter J. Schakel julkaisussa Revisiting Narnia: Fantasy, Myth and Religion C. S. Lewisin aikakirjoissa (Benbella Books, 2005) ja C. S. Lewis: Alister McGrathin elämä (Tyndale House 2013), sivut 272-74.