Pennien antamisella ei näytä olevan paljon taloudellista merkitystä.
Viime vuonna jokaisen sentin tekeminen maksoi 1,5 senttiä – – noin 50 prosenttia enemmän kuin nimellisarvo – ja kaikki Yhdysvaltain rahapajan viime vuonna liikkeeseen laskemat penniä maksoivat sille 46 miljoonaa dollaria. Pennin ansaitsemiskustannukset ovat 11. vuotta korkeammat kuin nimellisarvo.
Myös nikkeleiden valmistus maksaa enemmän kuin arvo – 6,32 senttiä jokaisesta viiden sentin kappaleesta viime vuonna. Ainakin rahapaja tuottaa voittoa veroista ja vuosineljänneksistä.
Korkeat hinnat johtuvat enimmäkseen metalli-, valmistus- ja kuljetuskustannuksista, rahapajan tiedottaja sanoi. (Pennit ovat kupariväristään huolimatta enimmäkseen sinkkiä.) Ja niiden kustannukset ovat pienemmät kuin muutama vuosi sitten: Vuonna 2010 jokaisen sentin valmistus maksoi 2,5 senttiä.
Huolimatta satunnaisista hallitusta alentamaan penniä lyömisen kustannuksia, se ei näytä tapahtuvan. Kongressi vuonna 2010 ohjasi rahapajaa etsimään halvemman tavan valmistaa penniäkään, mutta rahapaja päätti pian, ettei sellaista ollut. ”Ei ole olemassa vaihtoehtoisia metallikoostumuksia, jotka alentaisivat sentin valmistusyksikkökustannukset nimellisarvon alapuolelle”, kerrottiin vuoden 2014 raportissa, jonka mukaan sentin metallikoostumuksen muuttaminen maksaisi kolikoille riippuvaisille teollisuudenaloille paljon enemmän kuin säästää valmistuskustannukset.
Ja vuonna 2015 silloinen valtiovarainministeri Jack Lew harkitsi penniän poistamista kokonaan.
Monet taloustieteilijät ovat kannattaneet pienimmän kiertävän nimikkeen pudottamista. Heidän vähäinen arvo tarkoittaa, että kuluttajat laiminlyövät sen. ylöspäin purkkeihin tai sohvatyynyjen alle sen sijaan, että niitä käytettäisiin ostoksiin. Tämä suuntaus todennäköisesti jatkuu, kun yhä enemmän ostoksia tehdään ilman käteistä.
Koska niin monta senttiä pidetään poissa käytöstä tai heitetään pois, Rahapajan on jatkuvasti laskettava liikkeeseen enemmän. Viime vuonna se antoi 9,1 miljardia penniä – enemmän kuin kaikki muut c oin-setelit yhdessä.
Muut maat ovat onnistuneesti pudottaneet pienemmän arvon kolikoita ilman haitallisia vaikutuksia. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa ei ole ollut yhden tai kahden sentin kolikoita liikkeessä 1990-luvun alusta lähtien. Kanada muutti vuonna 2012 lopettamaan pienimmän penniäkään, arvioiden muutoksen säästävän kuluttajia vuosittain 11 miljoonaa dollaria (8,2 miljoonaa dollaria Yhdysvalloissa).
Tähän on ennakkotapaus myös Yhdysvalloissa. Amerikkalaisessa valuutassa oli aiemmin puoli penniä, mutta rahapaja lopetti kolikon luovuttamisen vuonna 1857, jolloin sillä oli sama ostovoima kuin sentin tänään.