Katolisen kirkon katekismus
LOS SEURATTAVAT KIRKON SAKRAMENTIT
1210 Kristus on asettanut Uuden lain sakramentit, ja se on seitsemän, nimittäin kaste, konfirmointi, ehtoollinen, parannus, sairaiden voitelu, pappijärjestys ja avioliitto. Seitsemän sakramenttia vastaavat kaikkia vaiheita ja kaikkia tärkeitä hetkiä kristityn elämässä: ne synnyttävät ja kasvavat, parantavat ja lähettävät kristittyjen uskonelämään. Luonnollisen elämän vaiheiden ja henkisen elämän vaiheiden välillä on tietynlainen samankaltaisuus (vrt. Pyhä Thomas Aquinas, Summa theologiae 3, q. 65, a.1, c).
1211 Tämän analogian mukaisesti he aikovat selitä ensin kristillisen vihkimisen kolme sakramenttia (ensimmäinen luku), sitten parantamisen sakramentit (toinen luku), lopuksi sakramentit, jotka palvelevat uskollisten yhteyttä ja lähetystyötä (kolmas luku). Tämä järjestys ei todellakaan ole ainoa mahdollinen, mutta sen avulla voimme nähdä, että sakramentit muodostavat organismin, jossa jokaisella sakramentilla on elintärkeä paikkansa. Tässä organismissa eukaristialla on ainutlaatuinen paikka ”sakramenttien sakramenttina”: ”kaikki muut sakramentit on järjestetty tälle loppuun asti” (Pyhä Thomas Aquinalainen, Summa theologiae 3, q. 65, a. 3) , c).
KASTEN SAKRAMENTTI
1213 Pyhä kaste on kaiken kristillisen elämän perusta, hengellisen elämän portaali (”vitae spiritualis ianua”). ”) ja oven, joka avaa pääsyn muihin sakramentteihin. Kasteen avulla me vapautumme synnistä ja uudistumme Jumalan lapsina, meistä tulee Kristuksen jäseniä ja meidät sisällytetään kirkkoon ja tehdään osallistujiksi hänen lähetystyöhönsä (vrt. Firenzen neuvosto: DS 1314; CIC, voi 204,1; 849; CCEO 675,1): Baptismus est sacramentum regenerationis per aquam verbona ”(” Kaste on uuden syntymän sakramentti veden ja sanan kautta: Rooman katekismi 2,2,5).
1214 Tämä sakramentti saa nimen kaste sen keskeisen rituaalin luonteen vuoksi, jolla sitä vietetään: kaste tarkoittaa (kastetaan kreikaksi) tarkoittaa ”upottamista”, ”upottamista veteen”; ”upottaminen veteen” symboloi katekumenin haudattamista. Kristuksen kuolemassa, mistä hän tulee ylösnousemuksen kautta Hänen kanssaan (vrt. Rm 6,3-4; Kol 2,12) ”uutena luomuksena” (2 Co 5,17; Ga 6,15).
VAHVISTAMISEN SAKRAMENTTI
1285 Kasteen ja eukaristian myötä vahvistuksen sakramentti muodostaa joukon ”sakramentteja” kristillisen vihkimisen ”, jonka ykseys on turvattava. Siksi on välttämätöntä selittää uskoville, että tämän sakramentin vastaanottaminen on välttämätöntä kasteen armon täydellisyyden kannalta (vrt. Vahvistuksen rituaali, Prenotadnos 1). Todellakin, kastetut ”vahvistuksen sakramentti sitoo läheisemmin kirkkoon ja rikastetaan Pyhän Hengen erityisellä voimalla. Tällä tavoin heidät on edelleen pakko Kristuksen aitona todistajana laajentaa ja puolustaa uskoa hänen kirkollaan. sanat ja hänen teoksensa ”(LG 11; vrt. Vahvistuksen rituaali, anna meille 2):
1286 Vanhassa testamentissa profeetat ilmoittivat, että Herran Henki lepää odotetulla Messiaalla (vrt. ) suorittamaan pelastustehtävänsä (vrt. Lk 4,16-22; Is 61,1). Pyhän Hengen laskeutuminen Jeesukseen Jeesuksen kasteen kautta oli merkki siitä, että Hän oli tuleva, Messias, Jumalan Poika (Mt 3,13-17; Jn 1,33-34). Pyhän Hengen työn perusteella hänen koko elämänsä ja kaikki tehtävänsä suoritetaan täydellisessä yhteydessä Pyhän Hengen kanssa, jonka Isä antaa hänelle ”ilman mittaa” (Joh. 3,34).
EUKARISTIN SAKRAMENTTI
1322 Pyhä Eukaristia huipentuu kristilliseen vihkimykseen. Ne, jotka kaste on nostanut kuninkaallisen pappeuden arvokkuuteen ja jotka on vahvistettu syvemmälle Kristukselle, osallistuvat eukaristian kautta koko yhteisön kanssa Herran omaan uhriin.
1323 ”Vapahtajamme, viimeinen ehtoollinen, yönä, jona hänet luovutettiin, hän perusti ruumiinsa ja verensä eukaristisen uhrin jatkumaan vuosisatojen ajan paluuseensa saakka, ristinuhriin ja uskomaan siten rakkaalle puolisolleen, kirkolle, kuolemansa muistomerkille ja ylösnousemus, hurskauden sakramentti, ykseyden merkki, rakkauden siteet, pääsiäisjuhlat, joissa Kristus otetaan vastaan, sielu on täynnä armoa ja meille annetaan tulevan kunnian lupa ”(SC 47).
1324 Eukaristia on ”koko kristillisen elämän lähde ja huippukokous” (LG 11). ”Muut sakramentit, samoin kuin kaikki apostolaatin kirkolliset palvelut ja teot, on yhdistetty Eucharistiaan ja asetettu siihen.Pyhä Eukaristia sisältää itse asiassa kaiken kirkon hengellisen hyödyn, toisin sanoen Kristuksen itsensä, pääsiäisen ”(PO 5).
SAKRAMENTTI PENNOITUS JA SOVITTELU
1422 ”Ne, jotka lähestyvät katumuksen sakramenttia, saavat anteeksiannon Jumalan armosta häntä vastaan tehdyistä synneistään ja samaan aikaan sovitetaan kirkkoon, jonka he loukkaavat sinun syntisi kanssa. Hän siirtää heidät kääntymykseen rakkaudellaan, esimerkillään ja rukouksillaan ”(LG 11).
1423 Sitä kutsutaan käännynnaisuuden sakramentiksi, koska se suorittaa sakramentaalisesti Jeesuksen kutsun kääntymykseen (vrt Mk 1,15). palaa Isän luo (vrt. Lk 15:18), josta ihminen oli kääntynyt pois synnin takia.
Sitä kutsutaan katumuksen sakramentiksi, koska se pyhittää henkilökohtaisen ja kirkollisen kääntymisprosessin, parannuksen ja hyvityksen. syntinen kristitty.
1424 Sitä kutsutaan tunnustuksen sakramentiksi, koska julistaminen tai ilmentäminen, syntien tunnustaminen pappin edessä on olennainen osa tätä sakramenttia. Syvässä mielessä tämä sakramentti on myös ”tunnustus”, tunnustaminen ja ylistys Jumalan pyhyydestä ja hänen armollisuudestaan syntistä ihmistä kohtaan.
Sitä kutsutaan anteeksiannon sakramentiksi, koska pappi sakramentaalisen hätäpoistumisen avulla Jumala antaa katumuksellisen ”anteeksiannon ja rauhan” (Rituaalinen parannus, 46 , 55).
Sitä kutsuttiin Sovituksen sakramentti, koska se antaa syntiselle Jumalan rakkauden, joka sovittaa: ”Olkaa sovitetut Jumalan kanssa” (2. Kor. 5:20). Ne, jotka elävät Jumalan armollisesta rakkaudesta, ovat valmiita vastaamaan Herran kutsuun: ”Mene ensin sovittamaan veljesi kanssa” (Mt 5,24).
Sairaiden voide
1499 ” pyhä sairaiden voitelu ja pappien rukouksilla koko kirkko suosittelee sairaita kärsivälle ja kirkastetulle Herralle helpottamaan ja pelastamaan heidät. Hän jopa kannustaa heitä liittymään vapaasti Kristuksen intohimoon ja kuolemaan ja osallistumaan siis Jumalan kansan hyväksi ”(LG 11).
1500 Sairaus ja kärsimys ovat aina olleet vakavimpia ongelmia, jotka kärsivät ihmiselämästä. Sairaudessa ihminen kokee voimattomuutensa, rajansa ja lopullisuutensa. Jokainen sairaus voi saada meidät katsomaan kuolemaa.
1501 Sairaus voi johtaa ahdistukseen, vetäytymiseen itseensä, joskus jopa epätoivoon ja kapinaan Jumalaa vastaan. Se voi myös tehdä ihmisestä kypsemmän, auttaa häntä havaitsemaan elämässään, mikä ei ole välttämätöntä, jotta voidaan kääntyä olennaisen puoleen. Hyvin usein sairaus johtaa Jumalan etsimiseen, paluuseen Hänen luokseen.
TILAUSSAKRAMENTTI
1536 Järjestys on sakramentti, jonka ansiosta Kristuksen apostoleilleen antama tehtävä jatkuu kirkossa, kunnes ajan loppu: se on siis apostolisen palveluksen sakramentti. Se koostuu kolmesta asteesta: piispasta, presbyterista ja diakonaatista.
.
1537 Sana Järjestys nimitti Rooman antiikin aikoina ruumiita, jotka muodostuivat siviili-mielessä, erityisesti hallitsijoiden ruumiita. Ordinatio tarkoittaa integrointia ordoon. Kirkossa on muodostettuja ruumiita, joita perinne, ei ilman pyhien kirjoitusten perustaa (vrt. Hb 5,6; 7,11; Ps 110,4), kutsuu muinaisista ajoista taxeien (kreikaksi), ordiinien ( latinaksi): liturgia puhuu siis ordo episcoporumista, ordo presbyterorumista, ordo diaconorumista. Muutkin ryhmät saavat tämän ordo-nimen: katekumeenit, neitsyet, aviomiehet, lesket.
1538 Integraatio johonkin näistä kirkon ruumiista tapahtui ordinatio-nimisellä rituaalilla, uskonnollisella ja liturgisella teolla, joka oli vihkiminen, siunaus. tai sakramentti. Nykyään sana ordinatio on varattu sakramenttitoimelle, joka sisältää piispojen, pappien ja diakonien järjestyksen ja ylittää yhteisön yksinkertaisen valitsemisen, nimittämisen, valtuuttamisen tai instituution, koska se antaa Pyhän Hengen lahjan, joka antaa mahdollisuuden käyttää ”pyhä voima” (sacra potestas) (vrt. LG 10), joka voi tulla vain Kristukselta, hänen kirkkonsa kautta. Pyhittämistä kutsutaan myös consecratioiksi, koska se on Kristuksen itsensä ”erottaminen” ja ”sijoittaminen” kirkkoonsa. Piispan ”kätten päällepaneminen” yhdessä vihkimisrukouksen kanssa on tämän vihkimisen näkyvä merkki.
Avioliiton sakramentti
1601 ”Avioliitto, jolla mies ja nainen muodostavat yhden A: n. elinikäinen yhteenliittymä, jonka luonnollinen luonne määräsi puolisoiden hyväksi sekä jälkeläisten syntymiseksi ja kasvatukseksi, Kristus Herramme korotti sakramentin arvoon kastettujen keskuudessa ”(CCC voi 1055, §1) .
1602 Pyhä Raamattu avautuu kertomuksella miehen ja naisen luomisesta Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi (Gn 1,26-27) ja päättyy näkemykseen ”Karitsan avioliitosta” (Ap 19, 9; vrt. Ap 19,7).Pyhissä kirjoituksissa puhutaan äärimmäisyydestä toiseen avioliitosta ja sen ”mysteeristä”, instituutiosta ja Jumalan antamasta merkityksestä, alkuperästä ja lopusta, erilaisista saavutuksista pelastuksen historian aikana, synnistä ja heidän synneistään aiheutuneista vaikeuksista. uusiminen ”Herrassa” (1. Kor 7:39), kaikki Kristuksen uuden liiton ja kirkon näkökulmasta (vrt. Ef 5,31-32).
1603 ”Avioliiton läheinen yhteisö ja rakkaus on Luojan perustama ja sillä on omat lait. Jumala itse on avioliiton kirjoittaja ”(GS 48,1). Avioliitto on kirjattu miehen ja naisen luonteeseen, koska ne ovat peräisin Luojan käsistä. Avioliitto ei ole puhtaasti inhimillinen instituutio huolimatta monista vaihteluista, joita se on saattanut kärsiä vuosisatojen ajan eri kulttuureissa, sosiaalisissa rakenteissa ja hengellisissä asenteissa. Näiden monimuotoisuuksien ei pitäisi saada sinua unohtamaan yhteisiä ja pysyviä piirteitäsi. Huolimatta siitä, että tämän laitoksen arvokkuutta ei aina paljasteta samalla selkeydellä (vrt. GS 47,2), kaikissa kulttuureissa on tietty tunne avioliiton suuruudesta. ”Ihmisen sekä ihmis- ja kristillisen yhteiskunnan pelastus liittyy läheisesti avioliiton ja perheyhteisön vaurauteen” (GS 47.1).
1604 Jumala, joka loi ihmisen rakkaudesta, on kutsunut hänet myös rakastamaan, jokaisen ihmisen perustavanlaatuinen ja luontainen kutsumus. Koska ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja samankaltaisuudeksi (1.Moos. 1,2), joka on Rakkaus (vrt. 1. Joh. 4,8.16). Kun Jumala on luonut heidät miehiksi ja naisiksi, heidän keskinäisestä rakkaudestaan tulee kuva siitä absoluuttisesta ja katoamattomasta rakkaudesta, jolla Jumala rakastaa ihmistä. Tämä rakkaus on hyvä, erittäin hyvä Luojan silmissä (vrt. Gn 1,31). Ja tämä Jumalan siunaama rakkaus on tarkoitettu hedelmälliseksi ja toteutumaan luomistyöstä huolehtimisessa. ”Ja Jumala siunasi heitä ja sanoi:” Olkaa hedelmällisiä ja lisääntykää, täyttäkää maa ja alistakaa se ”” (Gn 1,28).
1605 Pyhissä kirjoituksissa vahvistetaan, että mies ja nainen luotiin toinen toisilleen: ”Se ei ole hyvä, että ihminen on yksin ”(Gn 2:18). Naisen, ”hänen lihansa lihan” (vrt. Gn 2:23), hänen samanvertaisensa, olennon, joka on eniten samanlainen kuin ihminen itse, Jumala antaa hänelle ”apuna” (vrt Gn 2:18), mikä edustaa Jumalaa mikä on ”apumme” (vrt. Ps 121,2). ”Tästä syystä mies jättää isänsä ja äitinsä ja on yhdistetty vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha” (vrt. 1. Moos. 2: 18-25). Se, että tämä tarkoittaa heidän kahden elämänsä katoamatonta yhdistymistä, Herra itse osoittaa muistamalla, mikä oli ”alussa”, Luojan suunnitelman (vrt. Mt 19, 4): ”Joten he eivät ole enää kaksi vaan yksi liha” (Mt 19). , 6).
Tarkempaa tietoa löydät katolisen kirkon katekismuksesta.