Mikä on tuottavuus?
Talouden tuottavuus mittaa tuotantoa tuotantopanosyksikköä kohti, kuten työvoimaa, pääomaa tai muita resursseja, ja se lasketaan tyypillisesti koko taloudelle suhteena bruttokansantuotteeseen (BKT). työtunteihin. Työn tuottavuus voidaan jaotella edelleen sektoreittain tutkiakseen työvoiman kasvun, palkkatason ja teknologisen kehityksen suuntauksia. Yritysten voitot ja osakkeenomistajien tuotot liittyvät suoraan tuottavuuden kasvuun.
Yritystasolla, jossa tuottavuus mittaa yrityksen tuotantoprosessin tehokkuutta, se lasketaan mittaamalla tuotettujen yksiköiden lukumäärä suhteessa työntekijän työtunteihin tai mittaamalla yrityksen liikevaihto suhteessa työntekijän työtunteihin.
Tuottavuus
Tuottavuuden ymmärtäminen
Tuottavuus on taloudellisen kasvun ja kilpailukyvyn keskeinen lähde. Maan kyky parantaa elintasoaan riippuu melkein kokonaan sen kyvystä nostaa tuotanto työntekijää kohti, eli tuottaa enemmän tavaroita ja palveluja tietylle työtunnille. Taloustieteilijät käyttävät tuottavuuden kasvua mallintamaan talouksien tuotantokapasiteettia ja määrittämään niiden kapasiteetin käyttöasteet. Tätä puolestaan käytetään ennustamaan suhdanteita ja ennustamaan BKT: n kasvutasoa tulevaisuudessa. Lisäksi tuotantokapasiteettia ja käyttöastetta käytetään kysynnän ja inflaatiopaineiden arvioimiseen.
Työn tuottavuus
Yleisimmin ilmoitettu tuottavuusmitta on työn tuottavuus työtilastovirasto. Tämä perustuu talouden kokonaistyötuntien suhteeseen BKT: hen. Työn tuottavuuden kasvu johtuu kunkin työntekijän käytettävissä olevan pääoman määrän kasvusta (pääoman syventäminen), työvoiman koulutuksesta ja kokemuksesta (työvoiman koostumus) ja tekniikan parannuksista (tuottavuuden monitekijäinen kasvu).
Tuottavuus ei kuitenkaan välttämättä osoita talouden terveyttä tiettynä ajankohtana. Esimerkiksi vuoden 2009 taantumassa Yhdysvalloissa tuotanto ja työtunnit laskivat sekä tuottavuuden kasvaessa – koska työtunnit laskivat nopeammin kuin tuotos. Koska tuottavuuden kasvu voi tapahtua sekä taantumassa että laajentumisessa – kuten 1990-luvun lopulla – on otettava huomioon taloudellinen tilanne tuottavuutta analysoitaessa.
Solow Residual
Maan tuottavuuteen vaikuttaa monia tekijöitä, kuten investoinnit laitoksiin ja laitteisiin, innovaatiot, toimitusketjun logistiikan parantaminen, koulutus, yritystoiminta ja kilpailu. Solow-jäännös, johon yleensä viitataan kokonaistuottavuutena, mittaa sitä talouden tuotannon kasvun osaa, jota ei voida katsoa johtuvan pääoman ja työvoiman kertymisestä. Sitä tulkitaan johtajuuden, teknologian, strategisten ja taloudellisten innovaatioiden myötävaikutuksena talouskasvuun. Tämä tunnetaan myös nimellä monitekijäinen tuottavuus (MFP), tämä taloudellisen suorituskyvyn mittari vertaa tuotettujen tavaroiden ja palvelujen määrää näiden tavaroiden ja palvelujen tuottamiseen käytettyjen yhdistettyjen panosten määrään. Panokset voivat sisältää työvoimaa, pääomaa, energiaa, materiaaleja ja ostettuja palveluita.
Tuottavuus ja investoinnit
Kun tuottavuus ei kasva merkittävästi, se rajoittaa potentiaalisia voittoja palkat, yritysten voitot ja elintaso. Investoinnit talouteen ovat yhtä suuria kuin säästöt, koska investoinnit on rahoitettava säästöillä. Alhaiset säästämisasteet voivat johtaa matalampiin sijoitusasteisiin ja alhaisempiin työn tuottavuuden ja reaalipalkkojen kasvuvauhteihin. Siksi pelätään, että alhainen säästöaste Yhdysvalloissa saattaa vahingoittaa tuottavuuden kasvua tulevaisuudessa.
Maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkeen työn tuottavuuden kasvu on romahtanut jokaisessa edistyneessä taloudessa. Se on yksi tärkeimmistä syistä, miksi BKT: n kasvu on ollut siitä lähtien niin hidasta. Yhdysvalloissa työn tuottavuuden kasvu laski 1,1 prosentin vuosivauhtiin vuosina 2007–2017 verrattuna keskimääräiseen 2,5 prosenttiin lähes jokaisessa talouden elpymisessä vuodesta 1948 lähtien. Tätä on syytetty työn laadun heikkenemisestä, tuoton heikkenemisestä teknologinen innovaatio ja maailmanlaajuinen velan ylitys, mikä on johtanut lisääntyneeseen verotukseen, mikä puolestaan on tukahduttanut kysynnän ja investoinnit. korkopolitiikalla (ZIRP) on edistetty kulutusta säästämisen ja investointien kustannuksella. Yritykset ovat käyttäneet rahaa lyhytaikaisiin sijoituksiin ja osakkeiden takaisinostoihin sen sijaan, että sijoittaisivat pitkäaikaiseen pääomaan. Paremman koulutuksen ja tutkimuksen lisäksi yksi ratkaisu on pääomasijoitusten edistäminen.Ja paras tapa tehdä se, sanovat taloustieteilijät, on uudistaa yritysverotusta, jonka pitäisi lisätä investointeja teollisuuteen. Tämä on tietysti presidentti Trumpin verouudistussuunnitelman tavoite.