Adiabaattilause

Adiabaattisen lauseen matemaattinen lausekeMuokkaus

Matemaattisissa termeissä lause voidaan esittää seuraavasti:

Hitaasti vaihtelevalle Hamiltonin H ^ {\ displaystyle -mallille {\ hat {H}}} aikavälillä T schroedinger-yhtälön Ψ (t) {\ displaystyle \ Psi (t)} ratkaisu alkuehdoilla Ψ (0) = ψ n (0) {\ displaystyle \ Psi (0) = \ psi _ {n} (0)} missä ψ n (t) {\ displaystyle \ psi _ {n} (t)} on hetkellisen Schroedinger-yhtälön H ^ (t) ψ n (t) ominaisvektori ) = E n (t) ψ n (t) {\ displaystyle {\ hattu {H}} (t) \ psi _ {n} (t) = E_ {n} (t) \ psi _ {n} (t )} voidaan arvioida seuraavasti: ‖ Ψ (t) – ψ adiabaattinen (t) ‖ ≈ o (1 T) {\ displaystyle \ vasen \ | {\ Psi (t) – \ psi _ {adiabatic} (t)} \ oikea \ | \ approx o ({\ frac {1} {T}})}, jossa adiabaattinen likiarvo on: | ψ a d i a b a t i c (t)⟩ = e θ n (t) e γ n (t) | ψ n (t)⟩ {\ displaystyle | \ psi _ {adiabaattinen} (t) \ rangle = e ^ {\ theta _ {n} (t)} e ^ {\ gamma _ {n} (t)} | \ psi _ {n} (t) \ rangle} ja θ n (t) = – 1 ℏ ∫ 0 t E n (t ′) dt ′ {\ displaystyle \ theta _ {n} (t) = – {\ frac { 1} {\ hbar}} \ int _ {0} ^ {t} E_ {n} (t ”) dt”} γ n (t) = ∫ 0 t ν n (t ′) dt ′ {\ displaystyle \ gamma _ {n} (t) = \ int _ {0} ^ {t} \ nu _ {n} (t ”) dt”} kutsutaan myös marjavaiheeksi ν n (t) = i ⟨ψ n (t) | ψ ˙ n (t)⟩ {\ displaystyle \ nu _ {n} (t) = i \ langle \ psi _ {n} (t) | {\ piste {\ psi}} _ {n} (t) \ rangle }

ProofEdit

Harkitse aikariippuvaista Schrödingerin yhtälöä

i ℏ ∂ ∂ t | ψ (t)⟩ = H ^ (t T) | ψ (t)⟩ {\ displaystyle i \ hbar {\ osittainen \ yli \ osittainen t} | \ psi (t) \ rangle = {\ hattu {H}} ({\ tfrac {t} {T}}) | \ psi (t) \ rangle}

Määritä ensimmäinen aika uudelleen muodossa λ = t T ∈ {\ displaystyle \ lambda = {\ tfrac {t} {T}} \ in}:

i ℏ ∂ ∂ λ | ψ (λ)⟩ = T H ^ (λ) | ψ (λ)⟩. {\ displaystyle i \ hbar {\ osittainen \ osittainen \ lambda} | \ psi (\ lambda) \ rangle = T {\ hattu {H}} (\ lambda) | \ psi (\ lambda) \ rangle.} | ψ (λ)⟩ = ∑ n c n (λ) | ψ n (λ)⟩ ei T θ n (λ) {\ displaystyle | \ psi (\ lambda) \ rangle = \ summa _ {n} c_ {n} (\ lambda) | \ psi _ {n} (\ lambda ) \ rangle e ^ {iT \ theta _ {n} (\ lambda)}}, missä θ n (λ) = – 1 ℏ ∫ 0 λ E n (λ ′) d λ ′. {\ displaystyle \ theta _ {n} (\ lambda) = – {\ frac {1} {\ hbar}} \ int \ limits _ {0} ^ {\ lambda} E_ {n} (\ lambda ”) d \ lambda ”.}

Vaihetta θ n (t) {\ displaystyle \ theta _ {n} (t)} kutsutaan dynaamiseksi vaihekertoimeksi. Korvaamalla Schrödingerin yhtälöön voidaan saada toinen yhtälö kertoimien vaihtelulle:

i ℏ ∑ n (c ˙ n | ψ n⟩ + cn | ψ ˙ n⟩ + icn | ψ n⟩ T θ ˙ n) ei T θ n = ∑ ncn TE n | ψ n⟩ e i T θ n. {\ displaystyle i \ hbar \ sum _ {n} ({\ dot {c}} _ {n} | \ psi _ {n} \ rangle + c_ {n} | {\ dot {\ psi}} _ {n } \ rangle + ic_ {n} | \ psi _ {n} \ rangle T {\ dot {\ theta}} _ {n}) e ^ {iT \ theta _ {n}} = \ summa _ {n} c_ {n} TE_ {n} | \ psi _ {n} \ rangle e ^ {iT \ theta _ {n}}.} ∑ nc ˙ n | ψ n⟩ e i T θ n = – ∑ n c n | ψ ˙ n⟩ e i T θ n. {\ displaystyle \ summa _ {n} {\ piste {c}} _ {n} | \ psi _ {n} \ rangle e ^ {iT \ theta _ {n}} = – \ summa _ {n} c_ { n} | {\ dot {\ psi}} _ {n} \ rangle e ^ {iT \ theta _ {n}}.} c ˙ m = – ∑ ncn ⟨ψ m | ψ ˙ n⟩ e i T (θ n – θ m). {\ displaystyle {\ dot {c}} _ {m} = – \ summa _ {n} c_ {n} \ langle \ psi _ {m} | {\ dot {\ psi}} _ {n} \ rangle e ^ {iT (\ theta _ {n} – \ theta _ {m})}.}

Saamme:

d ˙ m = – ∑ n ≠ mdn ⟨ψ m | ψ ˙ n⟩ e i T (θ n – θ m) – i (γ m – γ n). {\ displaystyle {\ dot {d}} _ {m} = – \ summa _ {n \ neq m} d_ {n} \ langle \ psi _ {m} | {\ dot {\ psi}} _ {n} \ rangle e ^ {iT (\ theta _ {n} – \ theta _ {m}) – i (\ gamma _ {m} – \ gamma _ {n})}.}

Tämä yhtälö voidaan integroida:

dm (1) – dm (0) = – ∫ 0 1 ∑ n ≠ mdn ⟨ψ m | ψ ˙ n⟩ e i T (θ n – θ m) – i (γ m – γ n) d λ = – ∫ 0 1 ∑ n ≠ m (d n – d n (0)) ⟨ψ m | ψ ˙ n⟩ e i T (θ n – θ m) – i (γ m – γ n) d λ – ∫ 0 λ ∑ n ≠ m d n (0) ⟨ψ m | ψ ˙ n⟩ ei T (θ n – θ m) – i (γ m – γ n) d λ {\ näyttötyyli {\ alkaa {tasattu} d_ {m} (1) -d_ {m} (0) & = – \ int _ {0} ^ {1} \ sum _ {n \ neq m} d_ {n} \ langle \ psi _ {m} | {\ piste {\ psi }} _ {n} \ rangle e ^ {iT (\ theta _ {n} – \ theta _ {m}) – i (\ gamma _ {m} – \ gamma _ {n})} d \ lambda \\ & = – \ int _ {0} ^ {1} \ summa _ {n \ neq m} (d_ {n} -d_ {n} (0)) \ langle \ psi _ {m} | {\ dot {\ psi}} _ {n} \ rangle e ^ {iT (\ theta _ {n} – \ theta _ {m}) – i (\ gamma _ {m} – \ gamma _ {n})} d \ lambda – \ int _ {0} ^ {\ lambda} \ summa _ {n \ neq m} d_ {n} (0) \ langle \ psi _ {m} | {\ piste {\ psi}} _ {n} \ rangle e ^ {iT (\ theta _ {n} – \ theta _ {m}) – i (\ gamma _ {m} – \ gamma _ {n})} d \ lambda \ end {tasattu}}}

tai kirjoitettu vektorimerkinnällä

d → (1) – d → (0) = – ∫ 0 1 A ^ (T, λ) (d → (λ) – d → (0)) d λ – α → (T). {\ displaystyle {\ vec {d}} (1) – {\ vec {d}} (0) = – \ int _ {0} ^ {1} {\ hat {A}} (T, \ lambda) ( {\ vec {d}} (\ lambda) – {\ vec {d}} (0)) d \ lambda – {\ vec {\ alpha}} (T).}

Tässä A ^ (T, λ ) {\ displaystyle {\ hat {A}} (T, \ lambda)} on matriisi ja

α m (T) = ∫ 0 1 ∑ n ≠ mdn (0) ⟨ψ m | ψ ˙ n⟩ ei T (θ n – θ m) – i (γ m – γ n) d λ {\ displaystyle \ alpha _ {m} (T) = \ int _ {0} ^ {1} \ summa _ {n \ neq m} d_ {n} (0) \ langle \ psi _ {m} | {\ piste {\ psi}} _ {n} \ rangle e ^ {iT (\ theta _ {n} – \ theta _ {m}) – i (\ gamma _ {m} – \ gamma _ {n})} d \ lambda} on periaatteessa Fourier-muunnos.‖ D → (1) – d → (0) ‖ ≤ ‖ α → (T) ‖ + ∫ 0 1 ‖ A ^ (T, λ) ‖ ‖ d → (λ) – d → (0) ‖ d λ { \ displaystyle \ Vert {\ vec {d}} (1) – {\ vec {d}} (0) \ Vert \ leq \ Vert {\ vec {\ alpha}} (T) \ Vert + \ int _ {0 } ^ {1} \ Vert {\ hat {A}} (T, \ lambda) \ Vert \ Vert {\ vec {d}} (\ lambda) – {\ vec {d}} (0) \ Vert d \ lambda}

ja käytä Grönwallin epätasa-arvoa saadaksesi

‖ d → (1) – d → (0) ‖ ≤ ‖ α → (T) ‖ e ∫ 0 1 ‖ A ^ (T, λ) ‖ D λ. {\ Displaystyle \ Vert {\ vec {d}} (1) – {\ vec {d}} (0) \ Vert \ leq \ Vert {\ vec {\ alpha}} (T) \ Vert e ^ {\ int _ {0} ^ {1} \ Vert {\ hat {A}} (T, \ lambda) \ Vert d \ lambda}.} | ψ (λ)⟩ = | ψ n (λ)⟩ ei T θ n (λ) ei γ n (λ). {\ Displaystyle | \ psi (\ lambda) \ rangle = | \ psi _ {n} (\ lambda) \ rangle e ^ {iT \ theta _ {n} ( \ lambda)} e ^ {i \ gamma _ {n} (\ lambda)}.}

Joten, adiabaattisessa prosessissa myös n: nnestä omasta valtiosta alkava järjestelmä pysyy myös siinä n: ssä alkuperäisessä osavaltiossa kuin aika ajoin- itsenäiset prosessit, vain muutama vaihekerroin. Uusi vaihekerroin γ n (t) {\ displaystyle \ gamma _ {n} (t)} voidaan peruuttaa valitsemalla sopiva mittari ominaisfunktioille. Jos adiabaattinen evoluutio on kuitenkin syklinen, niin γ n (t) {\ displaystyle \ gamma _ {n} (t)} tulee mittari-invarianttiseksi fyysiseksi suuruudeksi, joka tunnetaan nimellä Berry-vaihe.

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *