Rangaistuskorvauksia kutsutaan myös esimerkillisiksi vahingoiksi. Heidät palkitaan sekä estämään vastaajan että muiden toimien kaltainen toiminta, joka johti oikeudenkäyntiin, ja rangaistamaan vastaajaa. Heitä palkitaan usein julkisen esimerkin näyttämisessä. Rangaistuskorvauksia määrätään harvoin, mutta ne voivat olla tarkoituksenmukaisia monissa tilanteissa, joissa korvaavat vahingonkorvaukset eivät riitä tilanteeseen, koska vastaaja on toiminut todella törkeästi. Jotkut osavaltiot ovat säätäneet osittaisen takaisinperinnän lain, jossa osa rangaistuskorvauksista maksetaan valtiolle, ei kantajalle.
Yleensä rangaistuskorvaukset ylittävät todistettavissa olevat vammat. Ne myönnetään yleensä vain vahingonkorvauslain nojalla nostetuissa tapauksissa, kuten henkilövahingoissa tai lääketieteellisissä väärinkäytöksissä, eikä sopimusriidan vuoksi nostetuissa tapauksissa. Joissakin tapauksissa rangaistuskorvaukset myönnetään kuitenkin vilpillisissä vakuutustapauksissa, jotka syntyvät vakuutuksen perusteella. Tämä johtuu siitä, että joissakin tapauksissa vakuutuksenantajan sopimusrikkomus on niin lainvastaista, että se rikkoo oletettua vilpittömän ja rehellisen kaupan sopimusta eli vahingonkorvausta.
Rangaistuskorvausten määrä jätetään tuomaristolle ” s harkintavaltaa. Useimmissa osavaltioissa tuomaristoa kehotetaan ottamaan huomioon sekä objektiiviset että subjektiiviset tekijät. Näitä tekijöitä ovat vastaajan väärinkäytösten tuomittavuus, rangaistuskorvausten määrä, joka estäisi vastaajan varallisuuden perusteella, ja kantajan vahingon luonne. Vastaajat vaativat usein, että tuomaristoa kehotetaan harkitsemaan kohtuullinen suhde rangaistuskorvausten ja kantajan vahingon välillä.
Jotkut vahingonkorvausuudistuksen kannattajat katsovat, että rangaistuskorvaukset olisi rajoitettava koskemaan tosiasiallista pahantahtoa. Useimmissa osavaltioissa rangaistuskorvaukset myönnetään kuitenkin silloin, kun vastaajan toimet ovat tahallisia, pahantahtoisia, sortavia, petollisia tai huolimattomia. Esimerkiksi rangaistuskorvauksia voidaan määrätä tuotevastuustapauksissa, kun vastaaja on yrityslääkeyritys, joka vastaa myy tietoisesti lääkkeitä, joilla on pysyviä haitallisia sivuvaikutuksia ilman varoitusta. Rangaistuskorvauksia on myönnetty myös tapauksissa, joissa uskonnollinen laitos on ollut tietoinen siitä, että pappi on seksuaalisesti molentanut lapsia ja sekoittanut papin toiseen seurakuntaan varoittamatta seurakunnan jäseniä.
Rangaistuskorvaukset voivat olla tarkoituksenmukaisia myös tilavastuutapauksissa, kun huoneistohotelli tietää, että portti muuten vartioimattomalle uima-altaalle on rikki, mutta ei korjaa sitä, vaikka se on tietoinen kompleksin lukuisista pikkulapsista. rangaistuskorvaukset saattavat olla tarkoituksenmukaisia, kun joku, jolla on kolme aikaisempaa DUI-tuomioita, ajaa humalassa keskeytetyllä lisenssillä ja tappaa toisen henkilön.
Ovatko Onko rangaistuksia rangaistuksille?
Korvaavien vahingonkorvausten arvioinnissa vastaajan taloudellinen tilanne on mahdoton. Sitä vastoin rangaistuskorvausten osalta tuomariston oletetaan ottavan huomioon vastaajan varallisuuden tai taloudellisen tilanteen arvioidessaan asianmukaista määrää, joka on olisi myönnettävä. Varakkaat tai yritysväärinkäyttäjät kärsivät yleensä suurempia rangaistuskorvauksia kuin vähemmän varakkaat syytetyt, koska heidän pidättäminen vastaavasta käyttäytymisestä kestää enemmän tulevaisuudessa.
Monissa osavaltioissa on rangaistuksia vahingonkorvauspäätöksen suuruudelle. Esimerkiksi Kaliforniassa joissakin tuomioistuimissa on rajoitettu rangaistuskorvauksia siten, että ne eivät ylitä 10: tä prosenttia vastaajan nettovarallisuudesta. Toisissa osavaltioissa rangaistuskorvausten on oltava kohtuullisessa suhteessa korvaaviin korvauksiin. Ne eivät välttämättä ole suurempia yli kaksi tai kolme kertaa korvaavien korvausten määrä.
Yhdysvaltojen korkein oikeus on todennut, että rangaistuskorvaukset, jotka ovat nelinkertaiset korvaavien korvausten määrään, ovat lähellä kohtuuttomia, mutta ovat silti perustuslain mukaisia. on myöntänyt rangaistuskorvauspäätöksen, jossa rangaistuksen ja korvauksen suhde oli 145: 1 sillä perusteella, että se rikkoi neljästoista tarkistuksen asianmukaista käsittelyä koskevaa lauseketta.Tuomioistuin ehdotti, että olisi harvinaista, että tuomaristo olisi on perusteltua määrätä rangaistuksen ja korvaavan vahingon välinen suhde yhtä numeroa suurempi.
Päivitetty viimeksi huhtikuussa 2018