Voi olla vain vähän kuvia, jotka herättävät enemmän ajatuksia voimasta, rohkeudesta ja itsenäisyydestä kuin sinisellä taivaalla kohoava majesteettinen kalju kotka. Tässä Wildlife Matters -jaksossa naamioitunut biologi tarkastelee maamme kansallista tunnusta.
/
Koska juhli itsenäisyyspäivän juhlapäivää, ajattelin, että kirjoittaminen Kalju Kotkasta, kansallisesta tunnuksestamme, olisi sopiva. Perustajaisät näkivät tämän linnun kauniina, rohkeana, vahvana ja itsenäisenä – kaiken ruumiillisteena, johon he uskoivat. Kalju-kotkan uskottiin olevan tällä hetkellä vain Pohjois-Amerikassa; yksikään eurooppalainen ei olisi nähnyt sitä ennen saapumista siirtokuntiin. Legendan mukaan tämän linnun nähtiin lentävän vallankumouksellisen sodan taistelukentän yli varhain aamulla, sen lävistävä huuto aseista vapauden puolesta.
Kalju kotka oli osa Yhdysvaltojen suuren sinetin suunnittelua, joka hyväksyttiin vuonna 1782. Suuressa sinetissä (tai presidentin sinetissä) kalju kotka oli vallan ja auktoriteetin symboli. . Kalju kotka itse hyväksyttiin virallisesti Yhdysvaltain tunnukseksi vuonna 1787. Siitä lähtien kalju kotkaa on käytetty edustamaan voimaa, vapautta, vapautta ja itse ylpeää kansaamme.
Koko lapsuudeni , perheeni suuntasi Pohjois-Highland American Legion State Forestiin leiriytymään Razorback-järvelle, lähellä Sayneria, melkein joka kesä. Jokainen vierailu, niin kauan kuin muistan, näimme saman kotkan samalla valkoisella mäntyllä samalla kallioisella saarella. Se löydettiin kuolleena vuonna 2008, samalla saarella näimme sen kyydissä vuosikymmenien ajan. Silloin sain tietää, että kotka oli sidottu hautomona vuonna 1977 ja asui 31-vuotiaana. Tämän kotkan katsottiin olevan yksi vanhimmista keskikokoisissa merikotkoissa; vaikka he voivat elää 30 vuoteen asti, useimmat eivät elä edes 25-vuotiaana luonnossa.
Kalju kotkat parittelevat koko elämän. Pesupaikaksi he valitsevat yleensä suuren valkoisen männyn tai muun korkean puun lähellä vettä tai veden päällä. Parit rakentavat pesänsä yhteistyössä palaten käyttämään sitä joka kevät. He munivat 1-3 munaa maaliskuussa, siitosmunat toukokuussa tai kesäkuussa. Kypsymättömien lintujen aikuisuuteen kuluu 5 vuotta, jolloin he kehittävät tunnistettavan valkoisen pään ja hännän.
Kansakuntamme tunnuksena kalju kotka on nauttinut erityistä suojaa, mukaan lukien vuonna 1940 annettu valkopäämerikotkan suojelulaki. , joka suojaa kaljuun kotkaa, sen poikasia tai munia, kotkanpesiä ja pesäpuita ”ottolta”, mikä tarkoittaa paitsi tappamista tai sieppaamista myös muuta toimintaa, joka suoraan tai epäsuorasti vaikuttaa heidän kuolemaansa. Siirtolintu suojaa myös niitä. Sopimuslaki ja Lacey-laki. Jopa liittovaltion suojelulla nämä linnut olivat sukupuuttoon partaalla viisikymmentä vuotta sitten. 1960-luvun puolivälissä oli arviolta 400 paria näistä linnuista. DDT-torjunta-aineen uskottiin torjunta-aine kiellettiin myöhemmin, mikä auttoi hidastamaan ja pysäyttämään monien lintulajien vähenemisen. 1970-luvulla hyväksyttiin monia lakeja pilaantumisen pysäyttämiseksi sekä ympäristön ja villieläinten suojelemiseksi. at käyttää sitä. Uhanalaisten lajien laki on esimerkki, joka tarjoaa liittovaltion suojelun uhanalaisille villieläimille ja niiden elinympäristöille vuodesta 1972.
Nykyään kalju kotka on suojelun menestystarina. Yli 2000 paria luonnossa kotka julistettiin toipuneeksi vuonna 2007 ja poistettiin liittovaltion uhanalaisten ja uhanalaisten lajien luettelosta. Kalju kotkia löytyy pesivistä ainakin 55 Wisconsinin läänistä; näistä Vilas County voitti eniten kotkien palkinnon. Vilasin läänissä on 1318 kirkasta, kalaa täynnä olevaa järveä ja korkeita puita pesimään. Oneidan lääni on lähellä takana 140 aktiivista pesää.